imemiskykyä

Imemiskyky on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan kykyä imeä tai ottaa aineita sisäänsä. Se voi viitata sekä organismien että materiaalien tai järjestelmien absorptiong- tai uptake-kykyyn. Partitiivinen muoto imemiskykyä esiintyy lauseissa, joissa puhutaan siitä ominaisuutena tai kapasiteettina.

Biologiassa ja lääketieteessä imemiskyky kuvaa rakennusten tai kudosten kykyä ottaa aineita, kuten ravintoaineita, lääkkeitä tai ympäristömyrkkyjä, uitgeen verenkiertoon tai soluihin. Prosessi tunnetaan yleensä nimellä imeytyminen, ja sen nopeuteen vaikuttavat tekijät kuten pinta-ala, läpäisevyys, kemiallinen affiniteetti sekä aineyhdisteen ja kudoksen ominaisuudet. Lääketieteessä imemiskyky vaikuttaa suojeluun bioavailabilityhin, eli siihen, kuinka paljon suonesta päätyy systeemiseen verenkiertoon.

Materiaalitieteessä sekä ympäristötieteessä imemiskyky viittaa materiaalin tai jätteen kykyyn ottaa vastaan nesteitä, kaasuja tai liuenneita aineita. Esimerkkejä ovat kosteutta (maaperä, rakennusmateriaalit), liuottimia, öljyjä tai saasteita. Tällöin puhutaan imeytymisestä tai sorptioilmiöistä, joiden rinnalla käytetään usein käsitteitä absorptio ja adsoorptio riippuen siitä, onko tapahtuma bulk-tilassa vai pintatasolla.

Mittaus ja suunnittelu perustuvat esimerkiksi imeytymisnopeuksiin, diffuusion mittauksiin ja sorptiosuhteisiin. Imemiskykyyn liittyviä arvoja ja ominaisuuksia tulkitaan kontekstin mukaan, jotta voidaan arvioida esimerkiksi lääkkeen imeytymistä, kosteusvakautta tai sopivuutta absorbentti-ainesosaksi.