ilmestus

ilmestus on suomalainen substantiivi, jolla tarkoitetaan ilmestymistä tai ilmenemistä: jotakin, joka tulee näkyville tai osoittautuu. Sanaa voidaan käyttää sekä konkreettisessa mielessä (havaittu ilmestyminen) että konkreettisen ulkopuolella (ilmiön ilmeneminen, idean ilmestyminen esiin).

Etymologia ja lähisukulaiset: ilmestys-juurta lähinnä liittyy verbien ilmetä ja ilmentyä kantaan. Abstraktia käsitettä kuvaava -us- tai -us-tyyppinen muodostus antaa viitteen ilmestymisen tapahtumasta tai tilasta. Suomessa ilmestystä ei aina käytetä samalla tavalla kuin ilmestys-sanaa; eräissä konteksteissa ilmestys voi esiintyä vanhassa tai muodollisessa tekstissä rinnakkaisena tai virheellisenä varianttina.

Käyttö ja kontekstit: yleisemmin termi esiintyy muodollisissa teksteissä tai vanhemmissa kirjoituksissa, kun kuvataan jotakin tulevan ilmi tai ilmenevän. Uskonnollisissa yhteyksissä vastaava käsite on yleisimmin ilmestys, joka tarkoittaa jumalallisen ilmestymisen tai paljastumisen kokemusta; suomalaisessa kirjallisuudessa ja Raamatun käännöksissä tämä tarkoitehe on usein "Ilmestyskirja." Muita läheisiä sanoja ovat ilmentymä ja ilmentyä, joita käytetään kuvaamaan ilmenemisen konkreettista tai metaforista ilmenemistä.

Lähteet ja suhteet: ilmestys liittyy ilmetä-lujuun sanaperheeseen ja esiintyy monissa muodoissaan kuvaamassa jonkin asian tulemista ilmi tai tulla tietoon.