ilmatorjuntaaseista

Ilmatorjunta-aseet ovat asejärjestelmiä, jotka on suunniteltu tuhoamaan ilma-aluksia, kuten lentokoneita, helikoptereita, ohjuksia ja miehittämättömiä ilma-aluksia. Niiden tarkoituksena on suojata joukkoja, alueita ja strategisia kohteita ilmaiskuilta. Ilmatorjunta-aseet voidaan jakaa karkeasti kahteen päätyyppiin: maassa ammuttaviin ja ilmassa käytettäviin.

Maassa ammuttavat ilmatorjunta-aseet sisältävät tyypillisesti ilmatorjuntatykkejä ja ilmatorjuntaohjuksia. Ilmatorjuntatykit ovat perinteisiä tykkejä, jotka ampuvat räjähtäviä ammuksia korkealle ilmaan. Nykyään niiden merkitys on vähentynyt ohjusten kehityksen myötä, mutta niitä käytetään edelleen lyhyen kantaman ilmatorjunnassa. Ilmatorjuntaohjukset ovat tehokkaampia ja voivat tuhota kohteita pidemmiltä etäisyyksiltä ja korkeammalta. Ne voivat olla jalkaväen mukana kannettavia (MANPADS) tai osana suurempia, ajoneuvoihin asennettuja järjestelmiä. Tutkajärjestelmät ovat olennaisia ilmatorjuntatykkien ja -ohjusten ohjaamisessa.

Ilmassa käytettävät ilmatorjunta-aseet ovat yleensä hävittäjälentokoneiden kantamia ohjuksia tai tykkejä. Nämä asejärjestelmät on suunniteltu torjumaan vihollisen lentokoneita jo ennen kuin ne pääsevät omien joukkojen ylle. Niiden avulla pyritään saavuttamaan ilmaylivoima ja estämään vihollisen ilmatoiminta. Ilmatorjunta-aseiden kehitys keskittyy yhä enemmän ohjusten nopeuden, kantaman, tarkkuuden ja kyvyn torjua elektronista sodankäyntiä parantamiseen.