asejärjestelmiä

Asejärjestelmä on sotilaallinen kokonaisuus, joka yhdistää aseensa, kantajaympäristön (maasto-, meri- tai ilma-alus tai kiinteä tukikohta), sensorit sekä johtamis- ja tiedonvaihtojärjestelmät. Sen tavoitteena on havaita ja tunnistaa kohde, valita laukaisu ja toteuttaa se nopeasti sekä koordinoidusti. Järjestelmä perustuu sekä yksittäisten komponenttien suorituskykyyn että niiden väliseen integraatioon.

Järjestelmän pääosat koostuvat yleensä viidestä elementistä: kantajaympäristö, ase tai ammus, sensorointi- ja havainnointijärjestelmät (esim. radar, optoelektroniset laitteet), johtamis- ja ohjausjärjestelmät sekä tukijärjestelmät kuten logistiikka ja huolto. Modernit asejärjestelmät ovat usein verkostopohjaisia, ja niiden havaintoja sekä päätöksiä jaetaan reaaliaikaisesti monien sensorien välillä taistelutilanteen hallitsemiseksi.

Tyypillisiä kategoriat ovat maajärjestelmät, merijärjestelmät sekä ilmatorjunta- ja ilmapuolustusjärjestelmät. Maalla käytetään tykistö- ja ohjusjärjestelmiä sekä ajoneuvo- ja panssarijärjestelmiä, merellä ohjus- ja tykistöjärjestelmiä aluksilta sekä rannikolta käsin, ja ilmavoimissa keskeisiä ovat taistelunjohtojärjestelmät, tutkat ja ohjushäviöitä hyödyntävät järjestelmät sekä ilmasta maahan kohdistuvat laukaisut.

Elinkaari kattaa konseptin määrittämisen, kehityksen, tuotannon, käyttöönoton sekä päivitykset ja modernisoinnit. Integraatio muiden järjestelmien kanssa ja standardien noudattaminen ovat keskeisiä tavoitteita, erityisesti monijärjestelmä- ja liittokäytössä.

Kansainvälisesti asejärjestelmien kehitykseen ja kauppaan liittyy sääntelyä ja vientivalvontaa. Esimerkkejä ovat MTCR ja Wassenaarin järjestelyt, jotka ohjaavat kriittisten teknologioiden siirtoa ja myyntiä sekä edistävät turvallista ja vastuullista käyttöä.