ilmansaastearvoja

Ilmansaastearvot ovat ilmanlaadun seurantaan ja sääntelyyn käytettäviä pitoisuusrajoja sekä tavoitearvoja erilaista epäpuhtauksia varten. Ne määrittelevät, millaisia pitoisuuksia ilman tulisi normaalisti pysyä ja milloin ilmanlaatua tulkitaan heikentyneeksi tai vaarantavaksi ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Arvot voivat olla sekä lyhytaikaisia (esimerkiksi päivittäisiä tai tuntikohtaisia) että pitkäaikaisia (vuosittaisia) ja ne suunnataan sekä lainsäädäntöön että kansanterveyden suojeluun.

Yleisimmät ilmansaasteiden aiheuttajat, joiden arvoja seurataan, ovat hiukkasaineet sekä kaasumaiset epäpuhtaudet. Tyypillisiä mittaamisen kohteita ovat PM2,5 ja PM10, tyypilliset epäpuhtaudet kuten typen oksidit NOx ( erityisesti NO2), typen dioksidiin liittyvät pitoisuudet, rikkidioksidi SO2, otsoni (O3) sekä hiilimonoksidi (CO). Lisäksi seurataan joitakin haittavaikutuksia aiheuttavia raskasmetalleja ja haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sekä muita äärivaarallisia aineita. Yksiköt vaihtelevat aineesta riippuen, esimerkiksi mikrogrammat kuutiometriä kohti (µg/m3) hiukkasille ja kaasuille sekä parts per billion (ppb) tai milligrammat kuutiometriä kohti (mg/m3) joillekin kaasu-arvoille.

Mittaus ja raportointi tapahtuvat ympäristöviranomaisten ylläpitämissä ilmanlaatumittausverkostoissa. Aineiden pitoisuudet julkaistaan säännöllisesti sekä päivittäisinä että tilastollisina kokonaisuuksina, ja niiden perusteella annetaan tiedot terveys- ja ympäristöriskien hallinnasta sekä mahdolliset varoitukset tai toimenpidekehotukset.

Sivuutukset ja käyttö. Ilmansaastearvot muodostavat perustan sekä kansalliselle että EU-tason päätöksenteolle ilmaston ja ilmanlaadun hallinnassa. Ne auttavat määrittämään toimenpiteiden tarvetta, suojelu- ja politiikkatoimia sekä tiedottamista kansalaisille. Kansallisina käytäntöinä ne toteuttuvat viranomaisten, kuten ympäristö- ja terveysvirastojen sekä tutkimuslaitosten, yhteisellä yhteistyöllä.