ilmanlaatututkimus

Ilmanlaatututkimus on tieteellinen ala, jonka tavoitteena on ymmärtää ilmanlaadun tilaa, vaihtelua sekä sen terveys- ja ympäristövaikutuksia. Se kattaa sekä ulkoilman että sisäilman laadun tutkimuksen sekä tutkimus- ja seurantaohjelmat kaupungissa, teollisuusympäristössä ja maaseudulla. Keskeisiä tutkimusaiheita ovat ilmassa esiintyvät hiukkas- ja kaasumaiset epäpuhtaudet sekä niiden lähteet, siirtyminen ja poistuminen sekä altistumisen terveysvaikutukset.

Mittaukset ja analyysit muodostavat tutkimuksen perustan. Ne voivat sisältää jatkuvat ilmanlaatumittarit, kaasumittarit, sekä passiiviset näytteenkäyttömenetelmät. Tärkeimpiä mitattavia aineita ovat pienhiukkaset (PM2.5 ja PM10), typenoksidit (NOx, erityisesti NO2), otsoni (O3), hiilimonoksidi (CO) sekä haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC). Tutkimukset yhdistävät mittausten tulokset meteorologiseen dataan ja mallintamiseen.

Ilmanlaatututkimukset tukevat päätöksentekoa ja politiikkaa: antavat tiedot ilmanlaadun tilasta, altistumisesta ja terveysriskeistä sekä arvioivat toimien vaikutuksia, kuten liikenteen tai energiankäytön muutoksia. Tuloksia hyödynnetään sekä paikallisella että kansallisella tasolla suunnittelussa ja sääntelemässä.

Kansainväliset ja kansalliset normit ja ohjeet, kuten EU:n ilmansaaste-direktiivit sekä Maailman terveysjärjestön suositukset, ohjaavat tutkimusta. Haasteita ovat mittaus- ja mallinnusmenetelmien epävarmuudet, erojen huomioiminen kaupunki- ja maaseutualueilla sekä sisäilman–ulkonailman yhteyksien hahmottaminen. Tutkimus kehittyy sensoritekniikan, satelliittidatan ja reaaliaikaisen monitoroinnin myötä.