ilmanlaatumittarit

Ilmanlaatumittarit ovat laitteita, joilla mitataan sisäilman laatua ja tilan ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia. Ne voivat toimia kotitalouksissa, toimistoissa ja muissa tiloissa, ja niiden tarkoituksena on tarjota tietoa ilmanlaadusta sekä auttaa parantamaan sisäilman laatua ja käyttäjien hyvinvointia.

Mittaustavat ja ominaisuudet

Ilmanlaatumittareita on erilaisia: kuluttajille suunnattuja pienikokoisia mittareita sekä ammattikäyttöön soveltuvia laitteita. Yleisimpiin suureisiin kuuluvat hiukkaspitoisuudet PM2,5 ja PM10, ilmanlaadun yleinen IAQ-arvio, sekä kaasumittaukset kuten hiilidioksidi (CO2), hiilimonoksidi (CO), typen- ja otsonipitoisuudet (NO2, O3) sekä haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC). Monissa laitteissa mitataan myös lämpötilaa ja suhteellista kosteutta. Joidenkin laitteiden avulla seurataan radon- tai VOC-emissiopitoisuuksia, mutta nämä ovat usein erikoismittareita.

Teknologia

Hiukkasmittauksessa käytetään usein optista laserscattering-tekniikkaa, joka antaa arvoja PM2,5 ja PM10. Kaasusensorit voivat olla elektrokemiallisia, MOS- eli metal-oxide-sensoreita tai NDIR-tyyppisiä sensoreita CO2:n mittaukseen. Datan siirto tapahtuu usein Bluetooth-, Wi‑Fi- tai USB-yhteyden kautta, jolloin tiedot näkyvät älypuhelinsovelluksissa tai tietokannoissa.

Käyttö ja tulkinta

Laitteet antavat suunnittelutukea, esimerkkinä ilmanvaihdon säätö, ilmanlaadun hälytykset ja datalogging. On tärkeää huomioida, että kuluttajamittareiden tarkkuus ja kalibrointivaatimukset voivat vaihdella; tulokset ovat suuntaa-antavia ja saattavat poiketa suurissa tiloissa tai vaihtelevissa olosuhteissa hieman referenssitason mittauksista.

Rajoitteet

Sensorien herkkyys, kalibrointi, kosteus ja ympäristötekijät vaikuttavat mittaustuloksiin. Laitteen sijoitus, tilan koko ja ilman vaihtuvuus voivat vaikuttaa arvoihin. Siksi monet ammattilaiset suosittelevat kalibrointia ja vertailua referenssimittauksiin.

Hankinta ja sääntely

Ilmanlaatumittareita käytetään laajasti kotien ja työtilojen sisäilman laadun seurantaan sekä terveellisen ilmanvaihdon ohjaamiseen. Virallinen ilmanlaatuvalvonta Suomessa ja muissa maissa hoitaa laajemmista ympäristömittauksista, kun taas kuluttajalaitteet täydentävät tiedonkeruuta ja käyttäjän omien päätösten tukemista.