ilmanjäähdytyksellä

Ilmanjäähdytys on jäähdytysmenetelmä, jossa laitteen lämpö poistetaan ilman nesteen käyttämistä. Lämpö siirtyy laitteen lämmönlähteestä jäähdytyselementtiin (yleensä alumiinista tai kuparista valmistettu jäähdytin), josta se poistuu ilmaan konvektion avulla. Jäähdytys voidaan tehostaa puhaltimella tai lämpötilanteen mukaan luonnollisella ilmavirralla. Joissakin järjestelmissä käytetään lisäksi lämpöputkia, jotka siirtävät lämmön tehokkaasti jäähdyttimeen, josta ilma virtaa pois.

Toiminnan kannalta keskeisiä tekijöitä ovat lämmönjohtavuus ja ilmavirran määrä. Jäähdytin ja sen rakenneönnön ilmanvaihto määrittävät, kuinka nopeasti lämpö hajaantuu ympäröivään tilaan. Puun ja ilman välinen konvektio sekä paine-erojen luomat ilmavirtaukset vaikuttavat suoraan suorituskykyyn. Tämän vuoksi ilmanjäähdytystä käytetään usein yhdessä tuulettimien kanssa, jotka lisäävät ilmavirtaa jäähdytinlevyjen ohi.

Edut ja haitat. Ilmanjäähdytys on yksinkertainen ja huoltovapaa järjestelmä: ei nestevuotoriskia, ei säiliöitä eikä siirrettäviä letkuja, ja se on yleensä edullisempi sekä helpompi asentaa. Rajoitteita ovat kuitenkin rajallinen jäähdytystehokkuus suuria lämpökuormia varten, riippuvuus ympäristön lämpötilasta sekä mahdollinen melu ja pölyn kertymä jäähdytinlevyihin, mikä heikentää suorituskykyä.

Käyttöalueet ja huolto. Yleisiä ilmanjäähdytyksen sovelluksia ovat tietokoneet, elektroniikkalaitteet ja pienet teollisuuslaitteet, joissa lämpö voidaan pitää hallinnassa ilman nestejäähdytystä. Säännöllinen pölyn puhdistaminen jäähdytinlevyistä parantaa lämmönsiirtoa ja pidentää järjestelmän käyttöikää.