ikterukseen

Ikterus, suomeksi keltaisuus, tarkoittaa ihon, sidekalvojen ja silmän kovakalvojen kellertävää värimuutosta, joka johtuu veren bilirubiinipitoisuuden kohoamisesta. Bilirubiinia syntyy normaalisti punasoluista, ja maksa muokkaa sen ennen erittymistä sappena. Kun bilirubiinia kertyy liikaa tai maksa ei käsittele sitä asianmukaisesti, ilmenee keltaisuus.

Syyt ja luokitus: ikterus jaetaan yleensä kolmeen pääkategoriaan. Prehepatiittinen (hemolyyttinen) ikterus johtuu liiallisesta punasolujen hajoamisesta ja suuremmasta epäorgaanisesta bilirubiinista. Hepatic ikterus johtuu maksasolujen toiminnan häiriöistä, esimerkiksi maksatulehduksista tai kirroosista. Posthepatiittinen (obstruktiivinen) ikterus johtuu sappiteiden tukoksesta tai sappien virtauman estymisestä. Neonataalinen ikterus on yleinen fysiologinen ilmiö vastasyntyneillä, ja useimmiten ohimenevä.

Oireet ja diagnosointi: keltaisuus näkyy usein aluksi silmien kovakalvolla ja laajenee sitten iholle. Virtsan väri voi tummua ja ulosteen väri muuttua vaaleammaksi. Diagnoosi perustuu laboratorioarvoihin: kokonaisbilirubibiini, konjugoitunut (suora) ja epäkonjugoitunut (epäsuora) bilirubibiini, sekä maksan toiminnan kokeisiin (ALT, AST, ALP, GGT, albumiini, INR). Tarvittaessa käytetään kuvantamistutkimuksia sappitiehyiden syiden selvittämiseksi.

Hoito: riippuu syystä. Neonataalissa valokuvahoito (fototerapia) ja seuranta voivat riittää; aikuisilla hoito kohdistuu taustalla olevaan sairauteen, kuten maksasairauksiin, sappitiehyiden tukoksiin tai tulehduksiin. Vakavissa tapauksissa voidaan tarvita kirurgista tai endoskooppista interventiota ja tukevan hoidon, kuten neste- ja elektrolyyttitasapainon korjaamista.

Ennuste: riippuu syystä ja nopeasta diagnoosista sekä hoidosta. Ikterus itsessään on oire, ei sairaus, ja taustalla olevan tilan hoito on ratkaisevaa.