identiteetinhallintamekanismeja

Identiteetinhallintamekanismit ovat järjestelmiä, prosesseja ja käytäntöjä, joiden avulla organisaatiot hallitsevat digitaalisten identiteettien elinkaarta ja kontrolloivat, kuka pääsee mihinkin resursseihin. Näihin mekanismeihin kuuluvat identiteetin luonti ja ylläpito (provisioning), todentaminen (authentication), valtuutus (authorization) sekä tapahtumalaskenta ja raportointi. Yleisesti hyödynnetään kolmen A:n periaatetta: todennus, valtuutus ja seuranta.

Osaava identiteetinhallinta tukee sekä keskitettyä että federoitua pääsyä organisaation sovelluksiin. Keskeisiä arkkitehtuureja ovat keskitetty identiteetinhallintajärjestelmä, joka toimii identiteettivarastona, sekä federointi, jossa ulkoisia identiteettejä voidaan käyttää toisten organisaatioiden järjestelmissä. Yleisimmät identiteettivarastot ovat hakemistopalvelut kuten LDAP tai Active Directory. Tiedonvaihto sovellusten kanssa toteutetaan standardien turvin: SAML sekä OpenID Connect ja OAuth 2.0 mahdollistavat kirjautumisen ja pääsyoikeuksien hallinnan useissa sovelluksissa, kun taas SCIM tehostaa automaattista provisioningia.

Identiteetinhallintamekanismit kattavat myös politiikat, kuten käyttöoikeuksien hallinta, roolipohjainen (RBAC) tai attribuutteihin perustuva (ABAC) pääsynvalvonta, sekä valvonnan ja raportoinnin, jolla voidaan jäljittää tapahtumat ja osoittaa säädösten noudattaminen. Haasteisiin kuuluvat turvallisuusuhkien ehkäisy (kaksoistodennus, phishing-vaaroihin varautuminen), oikeuksien ajoittaminen, identiteettivirtojen hallinta sekä yksityisyyden suoja, erityisesti GDPR:n kaltaisissa säädöksissä.