hyönteismyrkyt

Hyönteismyrkyt ovat torjunta-aineita, joiden tarkoituksena on tappaa tai hallita haitallisia hyönteisiä. Niitä käytetään muun muassa maataloudessa, puutarhakasveilla, varastoitujen tuotteiden suojelussa sekä kansanterveydessä, esimerkiksi hyttysten torjunnassa.

Ne voivat olla synteettisiä kemikaaleja tai luonnonvaraisia yhdisteitä. Toimintamekanismeja on useita: asetyylikoliiniesteraasin estäjät (esimerkiksi organofosfaatit ja karbamaatit), natriumkanavien toiminnan häirintä (piretriidit ja muut pyretriroidit), nikotiinireseptoreita stimuloivat aineet (neoniotinoidit), sekä GABA- tai glutatamaattireseptorijärjestelmiin vaikuttavat aineet. Lisäksi käytetään biologisia torjunta-aineita, kuten Bacillus thuringiensis, sekä kasvi- tai luonnonperäisiä aineita. Organoklooriyhdisteet ovat historiallisesti käytettyjä, mutta nykyisin suurimmaksi osaksi kiellettyjä tai rajoitettuja.

Käyttö on yleensä luvanvaraista EU:ssa ja Suomessa. Jokaisella ainesosalla sekä valmisteella on etiketti, jossa annostus, käyttöalueet, turvallisuusohjeet ja mahdolliset rajoitukset on kuvattu. Käyttäjien on noudatettava suojavarusteisiin ja turvallisiin työmenetelmiin liittyviä ohjeita ja vältettävä haittoja ihmisten ja eläinten sekä ruokaketjun kannalta. Lisäksi pyritään minimoimaan vesistöihin ja pölyttäjiin kohdistuva haitta.

Ympäristövaikutuksiin kuuluu ei-tavoitteellisten lajien sekä pölyttäjien vaikutukset sekä vesistöihin kertyminen, joka voi häiritä vesieliöitä. Pitkäaikainen käyttö voi edistää resistenssin kehittymistä. EU-säädökset edellyttävät ympäristö- ja terveysriskien arviointia sekä valmisteiden hyväksyntää.

IPM ja kestävyys: Hyönteismyrkkyjä pyritään käyttämään osana integroitua torjuntaa, jossa yhdistetään kulttuuriset keinot, biologiset kontrollit ja kemialliset torjuntamenetelmät tarvittaessa. Tavoitteena on minimoida ympäristövaikutukset sekä vastustuskyvyn kehittyminen ja elintarvikkeiden turvallisuus.