hyytymishäiriöön

Hyytymishäiriö viittaa tilaan, jossa veren hyytymisprosessi ei toimi normaalisti. Tämä voi johtua useista syistä, jotka liittyvät joko veren hyytymistekijöiden puutteeseen tai toimintahäiriöön, tai veren hyytymistä estävien tekijöiden liialliseen määrään. Seurauksena voi olla joko lisääntynyt verenvuotoriski tai liiallinen verihyytymien muodostuminen.

Yleisimpiä perinnöllisiä hyytymishäiriöitä ovat hemofilia A ja B, joissa tietyt hyytymistekijät puuttuvat tai ovat vajaatoimintaisia. Von Willebrandin tauti on toinen yleinen perinnöllinen häiriö, joka vaikuttaa sekä hyytymistekijöiden toimintaan että verihiutaleiden tarttuvuuteen. Hankinnaisia hyytymishäiriöitä voivat aiheuttaa esimerkiksi maksasairaudet, tietyt lääkkeet, kuten antikoagulantit, tai vakavat infektiot.

Verenvuotoriskiltä ilmenee tyypillisesti mustelmia, nenäverenvuotoja, pitkittyneitä vuotoja haavoista tai vammoista ja nivelten verenvuotoja. Liiallinen hyytymisen riski, eli tromboosi, voi johtaa veritulppiin laskimoissa tai valtimoissa, aiheuttaen esimerkiksi syvän laskimotukoksen tai keuhkoveritulpan. Diagnoosi perustuu verikokeisiin, joilla mitataan hyytymistekijöiden tasoja ja hyytymisajan pituutta. Hoito riippuu häiriön tyypistä ja vakavuudesta, ja se voi sisältää hyytymistekijöiden korvaushoitoa tai verenohennuslääkitystä.