toimintahäiriöön

Toimintahäiriö on yleistermi, jolla kuvataan tilaa, jossa jonkin elimen tai kehon järjestelmän normaali toiminta heikentyy tai estyy. Toimintahäiriö ei välttämättä tarkoita rakenteellista sairautta: oireet voivat ilmetä ilman löytyvää fyysistä vauriota, ja syyt voivat olla useiden tekijöiden summa. Tyypillisesti toimintahäiriöitä esiintyy sekä fyysisissä että psyykkisissä järjestelmissä, ja ne voivat olla osittain tai kokonaan pitkäaikaisia tai tilapäisiä.

Esimerkkejä ovat ruuansulatuskanavan, virtsan säätelyn, seksuaalisen toiminnan, motorisen toiminnan sekä kognition alueiden häiriöt. Toimintahäiriöt voivat aiheuttaa kipua, arjen toimintakyvyn heikkenemistä, väsymystä tai unihäiriöitä. Oireet vaihtelevat yksilöllisesti ja voivat pahentua elämyksellisen stressin tai unenpuutteen vaikutuksesta.

Arviointi alkaa perusterveydenhuollossa oireiden kartoittamisella ja yleisen terveydentilan tarkistuksella. Tavoitteena on poissulkea vakavat sairaudet sekä ymmärtää, onko kyse toiminnallisesta, psykologisesta vai fyysisestä esteestä. Tarvittaessa käytetään lisätutkimuksia ja laaditaan moniammatillinen hoitosuunnitelma.

Hoito räätälöidään yksilöllisesti ja tähtää toimintakyvyn palauttamiseen. Hoitolinjat voivat sisältää psykoterapiaa (esim. kognitiivis-behavioraalinen hoito), elämäntapa- ja stressinhallintakeinoja, liikuntaa sekä fysioterapiaa. Lääkitys harkitaan tilanteen mukaan, kun siihen on osoitettu tarve. Varhainen ja kattava hoito sekä potilaan sitoutuminen parantavat toipumisen mahdollisuuksia.