hyperfosfatemiaan

Hyperfosfatemia on veren fosfaatin pitoisuuden kohoamista normaalin rajan yläpuolelle. Se on yleinen laboratoriolöydös erityisesti kroonisessa munuaistauksessa ja voi heikentää kalsium-fosfaattitasapainoa sekä lisätä riskiä kalkkimuodostuksille.

Pääasiallinen syy on munuaisten vajaatoiminta, jolloin fosfaatin eritys heikkenee. Muita syitä ovat akuutti munuaisvaurio, hypoparathyroidismi sekä tilat, joissa solujen hajoaminen tai suuria fosfaatin määriä sisältävä ravinto lisää fosfaatin määrää (esim. tumor lysis -syndrooma, rhabdomyolyysi). Myös liiallinen fosfaatin saanti tai fosfaatin sisältäviä laksatiiveja, sekä D-vitamiinin toksisuus voivat aiheuttaa hyperfosfatemiaa.

Fosfaatin kertymä voi muuttaa kalsiumin ja fosfaatin suhdetta ja johtaa kalsifikaatioihin pehmytkudoksissa sekä verisuonten seinämiin. Pitkällä aikavälillä hyperfosfatemia liittyy vaskulaariseen kalkkistumiseen ja renaaliseen luuston sairastumiseen (renaalinen osteodystrofia). Oireet ovat usein vähäisiä tai epämääräisiä, mutta korkeat pitoisuudet voivat aiheuttaa kutinaa, luukivun oireita sekä sydän- ja verisuonijärjestelmän komplikaatioita.

Diagnoosi perustuu veren fosfaattipitoisuuden mittauksiin sekä siihen liittyviin arvoihin, kuten kalsium, PTH ja D-vitamiini sekä munuaistoiminnan arviointi. Hoito keskittyy taustalla olevan tilan hoitoon sekä fosfaatin vähentämiseen. Tämä toteutetaan ruokavalion rajoituksella ja fosfaatin sitojilla (esim. kalsiumkarbonaatti tai muita sitojia kuten sevelameeri, lanthaani). Sekundaarisen hyperparatyroidismin hoidossa käytetään calcimimetics-lääkkeitä (cinacalcet) ja D-vitamiinin johdannaisia. Vakavissa tapauksissa dialyysi voi olla tarpeen.

Ennuste riippuu taustasairaudasta; hyperfosfatemia on erityisen yleistä kroonisen munuaissairauden yhteydessä, ja sen asianmukaisella hoidolla voidaan pienentää komplikaatioiden riskiä.