hydraattisten
Hydraatit ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa vesimolekyylejä on sitoutuneena rakenteellisesti toisen yhdisteen tai sen kristallihilan sisään. Vesimolekyylien määrä voi vaihdella merkittävästi, ja hydratoituminen on yleinen ilmiö sekä epäorgaanisissa että orgaanisissa yhdisteissä.
Hydraattien synty perustuu veden kyllästymiseen ja vesimolekyylien sitoutumiseen koordinaatio- tai vetysidoksin yhdisteen ristikkoon. Nimenmuodostus perustuu perusyhdisteen
Ominaisuuksiltaan hydratoiduilla yhdisteillä on erilainen väri, kovuus, liukoisuus ja kristallin lämpötilastabiilisuus verrattuna niiden anhydraatteihin (vesivapaa muoto).
Sovellukset ja merkitys ovat laajalla alueella. Hydraatit ovat keskeisiä laboratorioissa käytettäviä reagensseja sekä teollisessa kemiassa ja
Esimerkkejä hydratoiduista suoloista ovat kuparisulfaatti pentahydraatti CuSO4·5H2O sekä natriumkarbonaattidekhahydraatti Na2CO3·10H2O. Hydraattien tutkimus kuvaa veden roolia kemiallisessa