hydratoituminen

Hydratoituminen on kemiallinen prosessi, jossa aine sitoo vesimolekyyleja ja muuttuu hydratoituneeksi yhdisteeksi. Siirtymä voi tapahtua kiinteässä tilassa, jolloin vesimolekyylit liittyvät kiderakenteeseen ja muodostavat hydratoituneen kiteen, tai liuoksessa, jolloin ionit ympäröidään vesimolekyyleillä ja muodostuu hydrataatiokuori.

Hydratoituminen eroaa hydrolyysistä, jossa vesimolekyyli vaikuttaa yhdisteen hajoamiseen.

Esimerkkejä hydratoiduista yhdisteistä ovat CuSO4·5H2O, MgSO4·7H2O, Na2SO4·10H2O ja CaSO4·2H2O (kipsi). Vesimäärä on usein määritelty ja vaikuttaa esimerkiksi aineen ominaisuuksiin kuten liukoisuuteen ja kovuuteen.

Merkitys: hydratoituminen on keskeinen ilmiö geologiassa, mineralogiassa ja materiaalitieteissä. Esimerkkejä ovat mineraalit, joiden rakenteeseen sisältyy vesimolekyylejä, sekä hygroskooppiset aineet. Teollisuudessa hydratoituminen on olennaista sementin kovettumisessa sekä kosteudenhallinnassa ja säilyvyydessä.