huononäköisyyttä

Huononäköisyys, suomeksi myös heikkonäköisyys tai vaikea näkövammaisuus, on näkökyvyn merkittävä ja pysyvä alentuminen, jota ei voida täysin korjata silmälaseilla, piilolinsseillä tai leikkauksella. Se on laaja käsite, joka kattaa tiloja, joissa näöntarkkuus on heikentynyt merkittävästi tai näkökenttä on rajoittunut. Huononäköisyyden aste voi vaihdella lievästä vaikeaan, ja se vaikuttaa henkilön kykyyn suorittaa päivittäisiä toimintoja, kuten lukea, tunnistaa kasvoja tai liikkua turvallisesti.

Syitä huononäköisyyteen voivat olla erilaiset silmäsairaudet, kuten ikärappeuma, diabetesretinopatia, glaukooma, synnynnäiset silmäviat tai silmävammat. Myös aivovauriot, jotka vaikuttavat näköaistin käsittelyyn, voivat aiheuttaa huononäköisyyttä. Huononäköisyys ei ole sama asia kuin täydellinen sokeus; useimmat huononäköiset ihmiset näkevät jonkin verran.

Diagnoosi perustuu kattavaan näöntutkimukseen, jossa arvioidaan näöntarkkuutta, näkökenttää ja silmien terveydentilaa. Hoito keskittyy usein jäljellä olevan näön hyödyntämiseen ja arjen toimintojen helpottamiseen erilaisten apuvälineiden, kuten suurennuslasien, lukuapulaitteiden ja teknologisten ratkaisujen avulla. Myös kuntoutus ja koulutus ovat olennaisia huononäköisten henkilöiden itsenäisyyden ja elämänlaadun parantamiseksi. Yhteiskunnallinen sopeutuminen ja esteettömyys ovat tärkeitä tekijöitä huononäköisten henkilöiden integroitumiseksi.