huoltovastuut

Huoltovastuu on suomenkielinen käsite, joka viittaa vanhempien tai muiden huoltajien velvollisuuteen huolehtia lapsen hyvinvoinnista. Se kattaa sekä lapsen päivähoidon ja kasvatuksen että elatuksen varmistamisen. Huoltovastuu määrittelee, ketkä ovat lapseen nähden oikeutettuja ja velvollisia sekä millaisia päätöksiä lapsen elämään liittyy; keskeisiä päätöksiä voivat olla asuinpaikka, koulutus, terveydenhuolto ja muu lapsen arkeen vaikuttava suunnittelu.

Huoltovastuu voi jakautua eri tavoin tilanteesta riippuen. Yleisesti puhutaan yhteishuoltajuudesta (yhteishuoltajuus), jossa molemmat vanhemmat jakavat huoltajuuden ja tekevät yhdessä suurimmat päätökset sekä vastaavat lapsen hoidosta. Toisinaan kyse on yksinhuoltajuudesta (yksinhuoltajuus), jolloin toinen vanhempi kantaa pääasiallisen vastuun lapsen päivähoidosta ja päätöksistä, mutta molemmilla vanhemmilla on silti velvollisuuksia ja oikeuksia lapsen etua koskien sekä elatusvelvollisuus.

Taloudellinen ulottuvuus muodostuu elatuksesta. Elatusmaksut voivat perustua tuomioistuimen päätökseen, sopimukseen tai vahvistettuihin käytäntöihin, ja niiden määrän arvioinnissa huomioidaan vanhemman tulot, lapsien lukumäärä sekä lapsen tarpeet. Jos elatusmaksut laiminlyödään tai niiden maksaminen vaikeutuu, toimeenpano voi siirtyä viranomaisten, kuten Kela:n, hoitoon.

Lainsäädäntö ja käytäntö perustuvat Suomen perheoikeuteen. Lapsen huoltajuus- ja elatusasiat ratkaistaan pääasiassa käräjäoikeuksissa tai sovittelumenettelyssä, ja tarvittaessa niihin voidaan hakea muutoksia olosuhteiden muuttuessa. Huoltovastuun tarkoituksena on turvata lapsen oikeudet ja hyvinvointi sekä selkeyttää vanhempien vastuita tilanteissa, joissa asuinpaikat tai perhetilanteet eroavat.