hopeaemulsiopapereita

Hopeaemulsiopaperit ovat valokuvahistoriassa käytettyjä papereita, joiden pintaan on kuorrutettu gelatinisoitu hopeaemulsio. Ne muodostavat mustavalkoisia valokuvia foto- ja arkistointikäytössä.

Rakenne ja koostumus: Paperi voi olla kuidusta tai massapohjaista, usein tarkoitettu pitkäaikaissäilyvyyteen. Emulsio koostuu gelatinista, johon on upotettu hopea-halidekiteitä, tyypillisesti hopeabromidia sekä jonkin verran jodidia. Emulsio sijaitsee paperin pinnalla tai sen läheisyydessä, riippuen paperityypistä.

Käyttö ja kehitys: Hopeaemulsiopaperit ovat osa perinteistä hopeaemulsio‑prosessia. Paperi altistetaan valolle negatiivin läpi, jolloin latentti kuva syntyy. Tämän jälkeen kuva kehitellään valkaisussa käytettävällä kehitteellä, huuhdellaan, käsitellään kiinnitteella ja huuhdellaan uudelleen. Valmiin printin sävyä voidaan muokata tonoinnilla, esimerkiksi seleniumilla, tai sävyjen varjostusta kehittää laskemalla kehittelevää aika tai lämpötilaa.

Tyyppien ero: Fiber-pohjaiset paperit tarjoavat enemmän struktuuria ja värähdykseksi tulkittua syvyyttä, kun taas RC-paperit ovat vettä kestävämpiä ja nopeammin kuivia. Pinta voi olla kiiltävä, puolikiiltävä tai mattainen.

Historia ja nykytilanne: Hopeaemulsiopaperit olivat keskeinen materiaali valokuvien tuotannossa 1800-luvun lopulta noin 20.–21. vuosisadan alkuun asti. Nykyään ne ovat pääasiassa taiteilijoiden ja valokuvauksen harrastajien käytössä sekä arkistointitavaroita, mutta digitaalinen julkaisumenetelmä on syrjäyttänyt suurimman osan kaupallisista tuotannoista. Asianmukainen säilytys, kuten viileä, pimeä ja vähäalkoholinen ympäristö, parantaa paperin säilyvyyttä.