heräämisaikaa

Heräämisaika on se kellonaika, jolloin henkilö alkaa olla hereillä ja siirtyy unesta valveilla olevaan tilaan. Se voi olla spontaani, kun unirytmistä johtuen herätys tapahtuu luonnollisesti, tai se voi perustua ulkoisiin aikatauluihin, kuten työ- tai kouluaikatauluihin. Heräämisaika on keskeinen osa vuorokausirytmiä ja heijastaa yksilön kronotyyppiä, esimerkiksi aikaisin herääviä (aamuihmisiä) tai myöhään herääviä (iltaihmisä).

Heräämisaikaan vaikuttavat sekä sisäiset tekijät että ympäristötekijät. Tärkeimpiä ovat vuorokausirytmi ja univaje sekä aamuun liittyvät valon ulkoiset ärsykkeet. Valo erityisesti aamulla vahvistaa heräämistä ja ohjaa kehon biologisia kelloja, kun taas illalla runsas kirkas valo voi vaikeuttaa nukahtamista. Herääminen elää unen kevyemmissä vaiheissa (kevyemmässä N1- tai REM-unjaksossa) yleensä aikaisemmin ja helpommin kuin syvessä unessa tapahtuva herääminen.

Heräämisaikaa voidaan mitata ja seurata erilaisilla välineillä. Unipäiväkirja, aktigrafia (aktiivisuusmittaus) sekä polysomnografia ovat tavallisia keinoja määrittää ja tutkia heräämisaikaa tutkimuksissa ja arkielämässä.

Hyvin säännöllinen heräämisaika tukee vuorokausirytmin pysyvyyttä, mikä voi parantaa päivittäistä vireystilaa, kognitiivista suorituskykyä sekä mielialaa. Epäsäännölliset heräämisajat voivat lisätä univajetta ja heijastua havaitulla vireystasolla sekä aineenvaihdunnassa. Käytännön suosituksia ovat sama heräämisaika arkena ja vapaapäivinä, aamulla tapahtuva valonaltistus sekä riittävä, usein 7–9 tunnin yöuni.