hengityselimistössä

Hengitys- ja kaasujenvaihtojärjestelmä, eli hengityselimistö, koostuu hengitysteistä sekä keuhkoista ja niihin liittyvistä lihaksista. Sen päätehtävänä on tuoda happea elimistöön ja poistaa hiilidioksidia sekä ylläpitää kehon happo-emästasapainoa. Hengityselimistön toiminta on pääasiassa automatisoitua, mutta sitä voidaan joissain tilanteissa säädellä tahdonalaisesti.

Rakenne: Ylähengitystiet muodostuvat nenäontelosta ja nielusta, jotka esikäsittelevät ilman ja kostuttavat sitä. Alahengitystiet koostuvat henkitorvesta (trachea) sekä keuhkoputkista ja niiden haaroista. Keuhkoissa kaasujen vaihto tapahtuu pienissä ilmatiehyeissä, alveoleissa, joiden ympärillä on ohut kapillaariverkosto. Hengityslihakset, kuten pallea ja kylkiluulihakset, mahdollistavat ilman sisään- ja ulosvirtauksen.

Toiminta: Ilma viedään keuhkoihin sisäänhengityksen aikana ja poistuu uloshengityksen aikana. Kaasujen vaihto tapahtuu alveoleissa, jossa hapen diffuusion kautta siirtyy vereen ja hiilidioksidi poistuu verenkierrosta keuhkoihin uloshengityksen yhteydessä.

Säätely: Hengitys on pääasiassa automaattista ja ohjautuu aivorungon hengityskeskuksen toiminnan kautta, mutta sitä voidaan muuttaa tahtomalla. Kemoreseptorit aortan ja kaulavaltimoiden alueella mittaavat CO2-, O2-pitoisuuksia sekä kehon pH:ta ja säätävät hengityksen nopeuden ja syvyyden.

Terveydelliset näkökulmat: Hengityselimistöön liittyviä sairauksia ovat esimerkiksi astma, keuhkoahtaumatauti (COPD), keuhkokuume sekä hengitystiesairaudet. Tupakointi ja ilman epäpuhtaudet voivat heikentää toimintaa, ja infektiot sekä allergiset reaktiot voivat tilapäisesti häiritä kaasujen vaihtoa.