hedelmöitymiseen

Hedelmöittyminen on lisääntymisbiologian keskeinen prosessi, jossa munasolu ja siittiö yhdistyvät muodostaen uuden diploidisen yksilön alkuvaiheen. Ihmisellä sukusolut ovat haploidisia ja sisältävät 23 kromosomia; fuusio antaa zygotelle yhteensä 46 kromosomia. Hedelmöittyminen merkitsee siittiön ja munasolun geneettisen materiaalin yhdistymistä ja uuden yksilön kokemuksen ensiaskelia.

Ennen oikeaa fuusiota tapahtuu useita vaiheita. Siittiön täytyy ensin aktivoitua naissukusolun ympäristössä, mitä kutsutaan capacitaatioksi. Tämän jälkeen siittiö käy akrosoomireaktion läpi ja voi tunkeutua munasolun suojakerroksiin, kuten zona pellucidaan. Solujen membraan fuusioitumisen jälkeen muodostuu kaksikkom- tai mononukleiottinen yhteenliittymä, jonka kaksi esi-isäpronukleusta liittyvät toisiinsa: päänsärö, ja lopulta zygoten tumat muodostavat uuden geneettisen yhdistelmän. Progessorina estetään polyspermiä eli useamman spermian pääsy munasoluun, usein munasolun solukalvon muutoksilla ja zona pellucidan kovettumisella.

Hedelmöittyminen tapahtuu useimmiten nisäkkäillä munanjohtimessa, kuten ihmisillä. Zygote alkaa jakautua (kaksitumainen, edelleen kehittyvä) ja liikkuu kohtuonteloon, jossa alkio kehittyy edelleen. Eri eläinlajeilla tapahtuman paikka ja aikataulu vaihtelevat: sisäinen fertilisaatio esimerkiksi nisäkkäillä ja lintujen lisäksi, ulkoinen fertilisaatio monilla kaloilla ja eteeläimillä.

Sovellukset: Hedelmöittymistä voidaan tukea tai tehostaa lääketieteellisesti esimerkiksi koeputkihedelmöityksen (IVF) tai mikrosiöiden (ICSI) avulla. Hedelmöittymisen onnistuminen on perusta emon ja isän perinnöllisen materiaalin uuden yhdistelmän syntymälle, mutta se voi epäonnistua tai johtaa keskenmenoon, jolloin hedelmöittymisen prosessi jää kesken.