havaitsemiskynnystä
Havaitsemiskynnys on psykologian ja psykofysiikan käsite, joka tarkoittaa pienimmän aistinvaraisen ärsykkeen voimakkuutta, jonka yksilö kykenee havaitsemaan. Yleensä havaitsemiskynnys määritellään niin, että ärsyke havaitaan noin 50 prosentissa toistoista, jolloin puhutaan absoluuttisesta havaitsemiskynnyksestä. Havaitsemiskynnystä voidaan mitata eri aisteissa, kuten näkö-, kuulo-, tunto-, maku- ja hajuaistissa.
Kaksi keskeistä kynnystyppiä ovat absoluuttinen havaitsemiskynnys ja erotuskynnys (Just Noticeable Difference, JND). Absoluuttinen kynnys on minimi
Mittausmenetelmiä ovat muun muassa menetelmä rajoista, menetelmä kiinteistä ärsykkeistä ja porrastettu menetelmä. Nämä menetelmät antavat kynnysarvoja
Kynnysarvoihin vaikuttavat sekä fysiologiset että psykologiset tekijät, kuten aistinelin herkkyys, valaistus tai taajuus, ärsykkeen laatu, adaptoituminen,
Teoreettisesti havaitsemiskynnystä tarkastellaan usein signaalin havaitsemisteorian (signal detection theory) kehyksessä, jossa havainto riippuu sekä ärsykkeen todellisuudesta