havaintoyksiköiden

Havaintoyksiköiden tarkoitetaan tutkimuksessa niitä yksiköitä, joilta kerätty data muodostuu. Jokaiselle havaintoyksikölle määritellään mitatut muuttujat, ja per rivin tallennetaan näiden muuttujien arvot. Havaintoyksiköiden valinta sekä niiden määrä heijastavat tutkimuskysymystä, otoksen suunnittelua ja tutkimusmenetelmää.

Havaintoyksikkö voi olla minkä tahansa entiteetin taso, jolta on järkevää tai mahdollista kerätä tieto. Siten havaintoyksiköiden ja otusyksiköiden sekä analyysiyksikön roolit voivat poiketa toisistaan. Esimerkiksi kyselytutkimuksessa havaintoyksiköiksi voivat olla henkilöt, mutta jos analyysi tarkastelee kotitalouksien tasoa, analyysiyksikkö on kotitalous, vaikka data on kerätty yksilötasolla.

Esimerkkejä havaintoyksiköistä ovat yksittäiset henkilöt, kotitaloudet, pellot, koulut tai tapahtumat, riippuen tutkimusalasta. Monitasoisissa tai pitkittäisissä tutkimuksissa havaintoyksiköitä voi olla useassa tasossa, jolloin sama yksikkö voi esiintyä usealla mittauskerralla tai olla ryhmitelty useisiin kerroksiin.

Hyvä hallinta havaintoyksiköiden valinnassa edellyttää pohdintaa riippuvuuksista ja rakenteesta. Eri havaintoyksiköiden väliset riippuvuudet, kuten samojen yksiköiden useampi mittaus tai ryhmittäiset kerrostumat, vaikuttavat tilastollisiin malleihin ja otoskokoihin.

Tilastollinen käyttö: havaintoyksiköiden valinta määrittää, millä tasolla muuttujia analysoidaan ja miten otoskoko lasketaan. Monitaso- tai hierarkkiset mallit ovat yleisiä, kun havaintoyksiköt ovat järjestäytyneitä rajoihin, kuten oppilaat kouluissa tai potilaat klinikoissa.