havaintokyky

Havaintokyky on yksilön kyky havaita, tulkita ja reagoida aisteista tuleviin ärsykkeisiin. Se kattaa havainnoinnin tarkkuuden, tilanteen ja ympäristön ymmärtämisen sekä havainnoista muodostuvan tulkinnan ja toiminnan ohjautumisen. Havaintokyky voi liittyä sekä alaluokkaan, kuten näkö- ja kuulohavaintojen tarkkuuteen, että yleisempään kykyyn tunnistaa ja erottaa erilaisia ärsykkeitä.

Termi koostuu sanasta havainto (havaintaminen ja havaitsemisen sisältö) sekä kyky-suffiksista, ja sitä käytetään yleisesti kielessä sekä psykologiassa että terveydenhuollossa. Havaintokykyä arvioidaan usein osana kognitiivista toimintakykyä, mutta se on läheisessä yhteydessä tarkkaavaisuuteen, muistitoimintoihin sekä aikaisempaan kokemukseen ja motivaation tasoon.

Havaintokykyyn vaikuttavat monet tekijät, kuten vireystila, unensaanti, väsymys, stressi sekä ympäristön monimutkaisuus. Ikä, sairaudet, aivovammat ja päihteet voivat heikentää havaintojen tulkintaa. Toisaalta harjoittelu sekä kokemus voivat parantaa havaintokykyä, erityisesti tilanteiden säännöllistä havainnointia vaativissa tehtävissä.

Havaintokykyä käsitellään muun muassa turvallisuus-, koulutus- ja kliinisessä kontekstissa. Se on eri ilmiö kuin yleinen älykkyys, mutta se liittyy tiiviisti kognitiiviseen toimintakykyyn ja havaintoihin perustuvaan päätöksentekoon.