havaintaminen

Havaintaminen on suomalainen noun, joka tarkoittaa havaintojen tekemisen tai havaitsemisen prosessia—eli sitä, miten ihminen tajuaa, huomaa tai ymmärtää jotain. Se on johdettu verbistä havaita, joka tarkoittaa havaita, huomata tai tunnistaa. Havaintaminen voi viitata sekä aistiin perustuvaan havaitsemiseen että kognitiiviseen oivaltamiseen tai tilannesidonnaiseen tietojen ymmärtämiseen.

Käytössä havaintamisen käsite esiintyy erityisesti kasvatustieteissä, psykologiassa ja filosofisessa pohdinnassa. Oppimisessa se viittaa opiskelijan tapahtuvaan huomioimiseen ja havaintojen tulkintaan, jolloin oppija kiinnittää huomiota ilmiöiden ominaisuuksiin, vertailee niitä ja muodostaa johtopäätöksiä. Tutkimus- tai tieteellisessä kontekstissa havaintaminen voi tarkoittaa kokemuksellisen havaintopohjan huomioimista, vaikka yleisesti käytetään sanaa havainto kuvaamaan yksittäistä havaintoa tai havaittua faktaa.

Käyttöön liittyvät huomautukset: Havaintaminen on usein muodollisempi tai abstraktimpi termi kuin suora arkipäiväinen havainto. Se kytkeytyy läheisesti havaitsemisen ja tulkinnan väliseen prosessiin. Läheisiä termejä ovat havainto (yksi havainto tai havaittu ilmiö) sekä havaita (verbi, havaita). Eri konteksteissa havaintaminen voi painottaa prosessin jatkumoa, kun taas havainto viittaa useimmiten konkreettiseen havaintotulokseen.

Lisätietoja: havainto, havaita. Havaintamisen muodostuminen perustuu verbistä havaita johdettuun deverbaaliseen nimeen, jossa painopiste on havaitsemisprosessin dynamiikassa.