harhaisuus

Harhaisuus on psykiatrinen termi, jolla viitataan kiinteään, vääristyneeseen uskomukseen, joka on ristiriidassa todellisuuden sekä kulttuurisen kontekstin kanssa. Henkilö on usein täynnä varmuutta uskomuksestaan, eikä normaali todistelukaan muutakaan sitä. Harhaisuus ei ole pelkkä poikkeava mielipide, vaan oire, joka voi heijastua ajatteluun ja käyttäytymiseen.

Tyypillisesti harhaisuudet voidaan jakaa teemojen mukaan. Esimerkiksi vainoa koskevat harhaisuudet viittaavat uskomuksiin siitä, että toiset aikovat vahingoittaa tai vainota puhuttelevaa, kun taas grandiooseset harhaisuudet liittyvät käsityksiin suurista kyvyistä tai erityisestä aseman arvosta. Referentti-harhaisuus ilmenee, kun henkilö uskottaa ympäröivän maailman viittaavan häneen suoraan. Somatic-harhaisuudet keskittyvät kehon funktsioonien viljelyyn tai vääristymiin. On myös muita, harvinaisempia teemoja. Harhaisuudet voivat olla joko hyvin pysyviä tai vaihdella ajan myötä.

Esiintyminen ja taustatekijät: Harhaisuudet liittyvät usein psykoottisiin sairauksiin, kuten skitsofreniaan tai schizoaffektiiviseen häiriöön, mutta niitä voi esiintyä myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön, dementian, muiden neurologisten sairauksien, runsaan päihteiden käytön tai vakavien stressi-tilojen yhteydessä. Kulttuurinen konteksti vaikuttaa siihen, mitä uskomuksia pidetään mahdollisina ja miten niistä keskustellaan.

Diagnoosi ja erotus: Harhaisuudet arvioidaan kliinisen haastattelun ja havainnoinnin perusteella. On tärkeää selvittää, etteivät uskomukset ole kulttuurisesti hyväksyttäviä tai uskonnollisesti legitimiteetin omaavia. Eriytyminen muiden oireiden, kuten aistiharhojen, sekä muiden mielenterveyden häiriöiden kanssa tehdään huolellisesti.

Hoito: Hoito keskittyy ensisijaisesti taustalla olevan sairauden hoitoon. Potilaalle voidaan määrätä antipsykoottista lääkehoitoa sekä psykososiaalisia tuki- ja hoitomuotoja, kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja perhe- tai yhteisötukea. Varhainen tunnistus ja hoitoparin sitoutuminen parantavat ennustetta.