Eriytyminen

Eriytyminen tarkoittaa populaatioiden geneettistä eriytymistä, joka johtaa niiden geneettisen koostumuksen ja sopeutumisen erkaantumiseen. Kun eriytyminen etenee ja populaatiot ovat eristettyjä pitkään, lisääntymisesteet voivat kehittyä ja lopulta syntyä uusi laji.

Perusmekanismeja ovat mutaatiot, geneettinen drift ja luonnonvalinta sekä gene flow’n väheneminen populaatioiden välillä. Tämä eriytyminen voi olla maantieteellistä eli allopatrinen eriytyminen sekä sen läheisiä muotoja peripatrinen ja parapatrinen. Sisäisessä, sympatrissä eriytymisessä erot voivat johtua ekologisesta erikoistumisesta, käyttäytymisen eroista tai eri lisääntymisajoista. Eriytymisen kehittyminen näkyy usein prezygotisina ja postzygotisina lisääntymisesteinä.

Prosessi etenee tyypillisesti siten, että eristyminen vähitellen johtaa geneettiseen divergointiin, jonka myötä lisääntymisesteet voimistuvat. Kun erilliset populaatiot eivät enää kohtaa riittävän usein, ne voidaan nähdä omina lajeinaan. Kasveissa nopea sympatrinen eriytyminen voi tapahtua polyploidian kautta; eläinkunnassa perinteinen esimerkki on allopatrinen divergenssi saaristoissa.

Tutkimuksessa eriytymistä arvioidaan usein genetisen differentiation ja genomisen divergenssin mittareilla. Yleistajuista mittaria on Fst, mutta käytetään monia muitakin kokonaisvaltaisessa evoluution ja systematiikan tarkastelussa. Eriytyminen on keskeinen käsite evoluutiobiologiassa ja ekologisen divergenssin ymmärtämisessä.