hapenlähdettä

Hapenlähde on termi, jolla tarkoitetaan mitä tahansa tilaa, ainetta tai järjestelmää, joka toimittaa happea käyttöön. Hapella on keskeinen merkitys sekä solujen hengityksessä että monissa teollisissa ja lääketieteellisissä prosesseissa. Hapenlähteet voidaan jakaa luonnollisiin ja keinotekoisiksi lähteiksi riippuen siitä, mistä happi on peräisin.

Luonnolliset hapenlähteet koostuvat pääasiassa ilmakehästä, jossa hapen osuus on noin 21 prosenttia tilavuudesta. Fotosynteesin kautta kasvit, syanobakteerit ja muut mikrobit tuottavat happea, joka vapautuu ilmakehään ja ylläpitää hapen määrää sekä maapallon että vesistöjen ilmakehissä. Hapensaannin tasaisuus on tärkeää monille eliöille ja ekosysteemeille.

Keinotekoiset hapenlähteet jaetaan yleisesti käytettävissä oleviin muotoihin: puhtaassa hapessa sisältävät kaasupullot; nestemäinen happi (nestemäinen happea, LOX); happikonsentraattorit, joita käytetään sekä kotona että kliinisessä hoitotyössä; sekä kemialliset hapenlähteet, joissa hapen vapautuminen tapahtuu kemiallisesti.

Käyttökohteita ovat muun muassa lääketiede ja terveydenhoito (hapen terapia potilaille, kotihoito sekä osana kliinisiä hoitoja), teollisuus (poltto- ja metalliteollisuus, hitsaus, kemialliset prosessit sekä energiantuotanto), sekä tutkimus ja pelastus- sekä lisävarusteiden järjestelmät. Hapenlähteisiin liittyy myös turvallisuusnäkökohdat: happi ei itsessään ole palava, mutta se voi kiihdyttää palamista ja lisätä palovaaraa. Happea tulee käsitellä asianmukaisesti, välttää öljyjen ja rasvojen kanssa käytettyä tilaa, sekä noudattaa säilytystä ja käyttöä koskevia ohjeita.