hapenhoitoon

Hapenhoito on lääketieteellinen hoitotoimenpide, jossa potilaalle annetaan lisähappea hengityksen tueksi. Tavoitteena on ylläpitää riittävä veren happipitoisuus ja kudosten hapetuminen, jotta elimistö toimii mahdollisimman normaalisti. Hapenhoitoa käytetään sekä akuutissa että kroonisesti hapenpuutteesta kärsivissä tiloissa.

Indikaatioita ovat hypoksemia tai epävarma hapetustila sekä tilat, joissa hengitys tai verenkierto on heikentynyt, kuten keuhkoputkien sairauksien pahenemisvaiheet, keuhkokuume, sydänsairaudet ja postoperatiivinen toipuminen. Hoitoa käytetään sekä sairaaloissa että kotihoidon osa-alueina potilaan tilan ja hoitotarpeen mukaan.

Lisähapen annostelu tapahtuu useilla välineillä. Yleisimmät ovat nenäkanavaan asetettava lisähappi, kasvonaamari sekä tarkkaa FiO2-arvoa tarjoavat Venturi-maskit. Vakavammissa tapauksissa voidaan käyttää korkeaa virtaa antavia järjestelmiä (HFNO) tai muita hengityslaiteyhdistelmiä. Laitteiden valinta ja annostus määritellään potilaan tilan mukaan, ja hoitoa seurataan säännöllisesti SpO2-mittauksin ja kliinisen tilan tarkkailulla.

Turvallisuus ja seuranta ovat olennaisia. Potilaan hapenottokykyä ja hapetustasoa seurataan jatkuvasti; tavoitearvot määräytyvät hoitotilanteen mukaan, usein SpO2 94–98 prosenttia yleisessä hoidossa ja 88–92 prosenttia joillakin kroonista keuhkosairaudesta kärsivillä. Pitkäaikainen korkeiden FiO2-arvojen käyttö voi aiheuttaa hapetusstoksisuutta, ja on lisäksi varauduttava palovaarojen ja muiden yhteisten komplikaatioiden minimoimiseen.