Hapenhoitoa

Hapen hoito, eli täydentävän hapen antaminen, on lääketieteellinen hoito, jonka tarkoituksena on parantaa veren hapetusta potilailla, joilla on hypoksiaa tai hapenpuutetta. Hoitoa määrätään sekä akuutteihin että kroonisiin keuhko- tai sydänsairauuksiin liittyviin tilanteisiin sekä leikkausten jälkeen syntyneissä tiloissa. Tavoitteena on ylläpitää riittävä oireiden lievitys ja kudosten hapetustaso; aikuisilla tavoitteellinen veren happipitoisuus (SpO2) on usein noin 92–96 prosenttia, COPD-potilailla 88–92 prosenttia. Tarkka tavoite määritellään yksilöllisesti.

Hapen hoitoa voidaan antaa useilla tavoilla riippuen potilaan tilasta ja hoidon tavoitteista. Yleisimmät välineet ovat nenäkanavalla annettava hapen kapea- tai laajakaistaisella virtaudella ja kasvomaskeilla annettava happi. Vakavimmissa tapauksissa käytetään korkeaa hapen virtausta, venturi-maskeja, korkeavirtaista nenähappea (HFNO) sekä tarvittaessa jatkuvaa positiivista ilmanpainetta (CPAP/BiPAP) tai mekaanista ventilaatiota. Happi voidaan antaa sekä kotona että sairaalaympäristössä, ja se on yleensä reseptillä tai hoitavan lääkärin määräyksellä.

Seuranta ja turvallisuus ovat olennaisia. Potilasta seurataan pulssioksimetrialla, ja tarvittaessa verinäytteestä mitataan PaO2- ja PaCO2-arvot. Pitkäaikainen tai liian korkea FiO2-altistus voi aiheuttaa hapen toksisuutta tai ilmanvaihtorungon muutoksia, erityisesti COPD-potilailla. Lisäksi pitkäaikainen happihoito voi kuivattaa nenä- ja hengitysteitä ja aiheuttaa palovaara riskitekijöitä, joten asianmukainen käyttötapa ja turvallisuusohjeet ovat tärkeitä. Hapen hoito on yleensä tarkoitettu jatkuvaan valvontaan osa- tai tehohoidossa tai pitkäaikaisena hoitona annettuna kotihoitona lääkärin ohjeiden mukaan.