hankintapäätöksiin

Hankintapäätökset ovat organisaation tekemä päätöksiä siitä, miten ja keneltä hankitaan tavaroita, palveluita tai rakennus- ja kiinteistöhankintoja. Termiä käytetään erityisesti julkisen sektorin yhteydessä, mutta sitä sovelletaan myös yksityisessa hankinnassa. Hankintapäätökset voivat koskea sekä sopimuksen myöntämistä että muiden hankintavaihtoehtojen valintaa.

Lainsäädäntö ja periaatteet: Suomessa julkisia hankintoja säätelee julkisten hankintojen ja käyttöoikeussopimusten lainsäädäntö sekä siihen liittyvät asetukset. Hankintapäätökset tehdään yleensä kilpailutuksen jälkeen ja ne perustuvat ennalta julkaistuihin valintaperusteisiin ja arviointikriteereihin. Päätöksessä on oltava perustelut valinnalle sekä riittävä kirjallinen läpinäkyvyys, jotta hankintaprosessi on tasapuolinen ja oikeudenmukainen.

Prosessi: Hankintapäätökset syntyvät monivaiheisessa prosessissa, jossa tarpeiden määrittely, hankintailmoitus tai -pyyntö, tarjousten arviointi ja lopulta valinnan tekeminen sekä sopimuksen allekirjoittaminen ovat keskeisiä vaiheita. Päätökseen voivat osallistua hankintayksikkö, arviointiraati sekä oikeudet ja vastuut omaava viranhaltija. Päätöksen jälkeen käynnistetään sopimusneuvottelut tai suoritetaan hankintapäätöksen mukainen toimenpide.

Läpinäkyvyys ja valitus: Hankintapäätökset ovat usein julkisia asiakirjoja, ja niiden sisältö sekä arviointikriteerit ovat tarkasteltavissa. Tarjousten tarjoajat voivat tehdä valituksen hallinto-oikeuteen, mikä on yleinen keino puuttua epäkohtiin hankintamenettelyn aikana.

Soveltaminen: Käytännössä hankintapäätökset koskevat sekä julkisen sektorin että esimerkiksi valtionyhtiöiden sekä muiden organisaatioiden hankintoja. Pienhankinnat, jotka jäävät EU-kynnysarvon alapuolelle, voivat noudattaa kevyempiä menettelyjä, mutta periaatteet pysyvät usein samoina: kilpailu, avoimuus ja oikeudenmukaisuus.