hankintakäytäntö

Hankintakäytäntö tarkoittaa organisaation toimintatapojen kokonaisuutta, jonka mukaan tavaroita ja palveluita hankitaan. Se kuvaa, miten tarve tunnistetaan, mitä vaatimuksia asetetaan, miten kilpailutus järjestetään, miten sopimukset laaditaan ja miten hankinnan suoritus sekä tulokset seurataan ja kehitetään. Hankintakäytäntö muodostaa ohjaus- ja hallintakehyksen koko hankintaprosessille.

Keskeiset tavoitteet ovat kustannustehokkuus, laadun varmistaminen, läpinäkyvyys sekä tasapuolinen kohtelu. Hyvä hankintakäytäntö edistää kilpailua, vähentää korruptioriskiä ja parantaa toimittajien suorituskykyä. Se ottaa huomioon myös kestävän kehityksen periaatteet sekä eettiset vaatimukset ja riskienhallinnan.

Prosessi etenee tyypillisesti tarveselvityksestä määrittelyyn, markkinakartoitukseen, kilpailutukseen ja tarjousten arviointiin sekä sopimuksen laatimiseen ja toimeenpanoon. Hankintaprosessin tukena käytetään usein digitaalista hankintaa ja standardoitavia menettelyjä sekä määritettyjä arviointikriteerejä.

Julkisessa sektorissa hankintoja säädellään julkisten hankintojen lainsäädännöllä sekä EU-kynnysarvoilla, mikä asettaa kilpailuttamiselle ja läpinäkyvyydelle vaatimuksia. Yksityisellä sektorilla periaatteet ovat samankaltaisia, mutta säädökset voivat olla joustavampia ja yritysvastuullisuus sekä taloudelliset tavoitteet voivat painottua eri tavalla.

Organisaation hankintakäytäntöihin liittyy dokumentointi, koulutus ja valvonta. Hankintapolitiikka ja ohjeistukset määrittelevät roolit, menettelyt ja vastuullisuusvaatimukset. Seurantaa ja auditointeja voidaan tehdä tulosten ja prosessin kehittämiseksi.