haluttomuus

Haluttomuus tarkoittaa halun tai motivaation puutetta. Se voi ilmetä yleisenä vastahakoisuutena ryhtyä toimintoihin tai seksuaalisen halun vähenemisenä. Seksuaalisesta haluttomuudesta puhutaan usein vähentyneenä kiinnostuksena tai arousalina; kliinisessä yhteydessä tilaa voidaan kuvata hypoaktiivisen seksuaalisen halun häiriönä, jos se on pitkäkestoista ja aiheuttaa kärsimystä tai toimintakyvyn heikkenemistä. Tilapäinen haluttomuus voi johtua väsymyksestä, stressistä tai sairaudesta, mutta pitkäaikainen ongelma voi liittyä sekä biologisiin että psykologisiin tekijöihin.

Syytekijöitä on monia. Fyysiset tekijät: hormonaaliset muutokset, krooninen kipu, sairaudet, lääkitykset (esim. joidenkin masennuslääkkeiden vaikutukset). Psykologiset tekijät: masennus, ahdistus, burnout, stressi, heikentynyt itsetunto. Sosiaaliset ja ihmissuhteisiin liittyvät tekijät sekä päihteiden käyttö voivat myös vaikuttaa.

Diagnoosi ja hoito: Huomioidaan keston, kärsimyksen ja toimintakyvyn heikkenemisen lisäksi taustalla olevat syyt. Hoitomuodot riippuvat syystä: sairauden hoito, psykoterapia tai seksuaaliterapia, parisuhdetyö sekä tarvittaessa lääkitysmuutokset. Myös elämäntapamuutokset, kuten unirytmin parantaminen, liikunta ja stressin hallinta, voivat parantaa tilaa.

Yhteenveto: Haluttomuus on monisyinen tila, joka voi vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun. Ammattilaisen arvio kannattaa, jos ongelma on pitkäkestoinen tai aiheuttaa kärsimystä.