glykeemisestä

Glykeemia on termi, jolla tarkoitetaan veren glukoosipitoisuutta ja siihen liittyviä biologisia prosesseja. Verensokeritasot nousevat ruokailun jälkeen ja laskevat paaston aikana. Glykeeminen säätely perustuu haiman insuliini- ja glukagonieritykseen sekä maksan glukoosintuotannon vaihteluihin. Olemassa olevat mittapisteet auttavat kuvaamaan glykeemistä tilaa sekä sairauksien riskitasoja.

Glykeemian mittaus ja normaalit arvot. Verensokeri mitataan plasman tai seerumin glukoosina. Yksikköinä käytetään mmol/L tai mg/dL. Paasto glykeemia on yleensä noin 3.9–5.5 mmol/L (70–99 mg/dL). Arvot 5.6–6.9 mmol/L viittaavat prediabeetikkaan, ja arvo ≥7.0 mmol/L paastossa viittaa diabetekseen. HbA1c mittaa glykeemistä tilaa kolmen kuukauden ajanjaksolla ja antaa arvion pitkäaikaisesta glukoositasapainosta; tavoite on yksilöllinen, usein alle 7 prosenttia diabeetikolla.

Käytännön testit ja seuranta. Paastoglukemian lisäksi käytetään suun glukoosinsietokokeita OGTT:tä sekä HbA1c-arvoja. Jatkuva glukoosin seuranta (CGM) mahdollistaa reaaliaikaisen glykeemisen profiilin ja vaihteluiden arvioinnin, mikä on erityisen hyödyllistä diabeetikoilla.

Kliininen merkitys. Hypoglykemia ja hyperglykemia voivat aiheuttaa välittömiä oireita sekä pitkäaikaisia komplikaatioita, kuten verisuonivaurioita ja hermostollisia ongelmia. Glykeemisen kontrollin tavoitteet pyritään saavuttamaan yksilöllisesti ruokavaliolla, liikunnalla ja tarvittaessa lääkityksellä.

Ravitsemus ja elämäntavat. Hiilihydraattien laatu ja määrä sekä glykeeminen vaste riippuvat ruokavaliosta. Glykeeminen indeksi ja glykeeminen kuorma kuvaavat, miten eri ruoat vaikuttavat verensokeriin. Ennen kaikkea tasapainoinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja riittävä painonhallinta tukevat glykeemisen tilan hallintaa.

---