glykeemisen

Glykeeminen (glykeemisen) viittaa verensokeriin eli veren glukoosin määrään sekä siihen liittyviin fysiologisiin ja kliinisiin ilmiöihin. Termiä käytetään usein kuvaamaan verensokerin säätelyä, mittausta ja ruokavalion sekä hoidon vaikutuksia glukoositasapainoon. Glykeemisen keskustelussa painotetaan sekä lyhyen aikavälin glukoosipitoisuuksien vaihtelua että pitkän aikavälin vaikutuksia, kuten glykoituneen hemoglobiinin tasoa.

Biokemiallisessa mielessä glykeeminen liittyy glukoosin aineenvaihduntaan ja sen ylläpitämiseen verenkierrossa. Glukoosia siirtävät soluihin insuliini ja glukagonin kaltaiset vastavaikuttajat sekä maksan ja lihasten glukoosin varastointi ja tuottoa säätelevät mekanismit. Ruokailun jälkeen veren glukoosipitoisuus nousee, jolloin insuliinin vaikutuksesta solut vastaanottavat glukoosia. Paaston aikana maksaan kiinnittyvä glukoneogeneesi ja glykogenolyysi tuottavat glukoosia verenkierrosta, jotta kudokset saavat energiaa.

Mittaukset ja käytännön sovellukset ovat keskeisiä glykeemisen hallinnan arvioinnissa. Paastoverensokerin, sokerin nousun postprandiaalisen vaiheen ja glukoosipitoisuuden sekä HbA1c-arvon avulla voidaan seurata lyhyen ja pitkän aikavälin glykeemistä kontrollia. Ruokavalion glykeeminen vaste sekä glykeeminen indeksi ja glykeeminen kuorma kuvaavat, miten nopeasti ja miten paljon eri ruoat vaikuttavat verensokeriin.

Kliinisessä kontekstissa glykeeminen tilanne on keskeinen diabeteksen ja muiden aineenvaihduntasairauksien hallinnassa. Tavoitteet vaihtelevat potilaan tilan mukaan, mutta yleisesti pyritään välttämään sekä liiallista hyperglykemiaa että vaarallista hypoglykemiaa sekä vähentämään pitkäaikaisten komplikaatioiden riskiä. Etymologisesti glykeeminen liittyy kreikkalaisiin juuriin glyky (makea) ja haima- tai verisuonitermeihin, jotka kuvaavat verensokerin säätelyyn liittyvää ilmiötä.