futuressopimuksiin

Futuurisopimukset ovat standardoituja johdannaisinstrumentteja, joissa ostaja sitoutuu ostamaan ja myyjä sitoutuu myymään ennalta määrätyn määrän perusvarallisuutta sovittuna tulevana ajankohtana ja sovittuun hintaan. Ne kaupankäydään järjestäytyneillä markkinoilla, ja niiden selvitys hoidetaan clearing-housen kautta, mikä vähentää vastapuoliriskiä. Kohteiksi voivat tulla raaka-aineet kuten öljy ja vilja sekä finanssialan instrumentit kuten osakkeiden indeksit, valuutat ja korot. Jokaisessa futuurisopimuksessa on standardoitu määrä, laatu, toimituspäivä ja toimituspaikka.

Standardisoinnin ansiosta futuurit mahdollistavat tehokkaan kaupankäynnin sekä hintojen löytämisen markkinoilta että riskien hallinnan. Ne toimivat sekä hedging- että spekulointivälineinä: tuottajat ja sijoittajat voivat suojata hintavaihteluilta ja käyttää lyhyen aikavälin liikkeisiin perustuvia strategioita. Marginaalivaatimukset pitävät vastapuoliriskit hallinnassa: sekä ostajat että myyjät tallettavat aloitus- ja ylläpitomarginaalia, ja sopimusten päivittäisestä arvonmuutoksesta maksetaan tai kerätään voittoja ja tappioita päivittäin (mark-to-market). Useimmat futuurit päättyvät rahasettelyyn; fyysinen toimitus on harvinaisempaa, ja monet sopimukset puretaan ennen erää rahana.

Käyttötarkoitukset: riskien siirtäminen tuotantoprosesseihin tai kulutukseen, hintojen vakauden edistäminen sekä markkinoiden odotusten hyödyntäminen. Esimerkkejä ovat öljy- ja viljafutuurit sekä indeksifutuurit kuten S&P 500 -futuurit.

Riskejä ja sääntelyä: vipuvaus voi sekä lisätä voittoja että tappioita, ja marginikutsut voivat vaatia lisävaroja. Likviditeetti-, korko- ja basisriski ovat huomioitavia tekijöitä. Futuurimarkkinat ovat suurimmaksi osaksi säädeltyjä ja toimivat pörssin sekä clearing-housen valvonnan alaisuudessa, mikä varmistaa kaupankäynnin, toimitukset ja riskinhallinnan.

---