funktiosanat

Funktiosanat on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanaluokkien ryhmää, jonka tehtävä on ilmaista kieliopin suhteita ja tukea lauseen rakennetta sen sijaan, että ne kantaisivat suurta sisältömerkitystä. Ne muodostavat yleensä suljetun sanaluokan, johon uusia jäseniä lisätään harvoin.

Yleisiä funktiosanoja ovat pronominit (esimerkiksi minä, sinä, hän, me, te sekä omistuspronominit kuten minun, sinun, hänen), konjunktiot (ja, tai, mutta, koska, että), sekä partikkelit (kysymyspartikkeli ko/kö, kieltosana ei, myöntävä kyllä). Lisäksi kielessä voi olla postpositioihin tai prepositioihin liittyviä sanoja, kuten kanssa ja ilman, sekä demonstratiivisia sanoja (tämä, tuo). Alaluokittelussa huomioidaan usein myös lukua ja määrää ilmaisevat sanat sekä muut, lauseen side- ja ilmaukselliset sanat.

Rooli ja funktionaalinen merkitys: funktiosanat eivät ensisijaisesti kanna konkreettista sisältöä, vaan ne ilmaisevat suhteita substantiivin, verbin ja muiden lauseenosien välillä. Ne vaikuttavat muun muassa lauseen subjekti- ja objektirooleihin, aikamuotoihin, modaalisuuteen sekä negaatioon ja kysymykseen. Monia funktiosanoja voi taivuttaa tai ne ovat kiinteämpiä kuin sisältöluvut, mutta ne ovat usein vähemmän aikasidottuja kuin sisällön sanojen taivutus.

Käytännössä funktiosanat ovat keskeinen osa suomen kielen rakennetta. Niiden oikea käyttö mahdollistaa sujuvan ja ymmärrettävän lauseen muodostamisen; niitä vastakkainasettamalla sisällön sanoihin nähden ne auttavat hahmottamaan kielen perusrakenteita.