frailisuus

Frailisuus on kliininen syndrooma, jossa yksilön varaukset ja palautumiskyky ovat heikentyneet useiden kehon järjestelmien toiminnassa. Tämä lisää haavoittuvuutta sairauksille, infektioille ja toiminnan heikentymiselle. Frailisuus liittyy usein ikääntymiseen, mutta sitä ei voida määritellä pelkästään iän perusteella; varhainen oireilu voi ilmetä myös nuoremmilla tai monen muun tekijän yhteisvaikutuksesta.

Frailisuuden tunnistuksessa käytetään kahta päämallia. Friedin fenotyyppinen malli määrittelee frailisuuden, kun henkilöllä on kolme tai enemmän seuraavista: laihtuminen ilman pyrkimystä, uupumus, heikkous, hidastunut kävely, alhainen fyysinen aktiivisuus. Toisaalta deficit-accumulation-malli (frailty index) laskee oireiden, sairauksien ja toimintakyvyn deficitien määrän suhteessa tarkoituksiin kerättävien tekijöiden kokonaisuuteen. Molemmat lähestymistavat ovat osoittaneet ennustavan epäonnistumisten, kuten kaatumisten, riippuvuuden ja sairaalahoitojen riskin.

Frailisuus on yleinen sekä väestötasolla että yksilötasolla, ja sen esiintyvyys kasvaa iän myötä. Riskitekijöitä ovat ikä, monisairaus, alhainen ravitsemustila, painonlasku, sosiaalinen eristäytyminen, polyfarmasia sekä vähäinen liikunta. Frailisuus voi olla osin palautuvaa erityisesti varhaisessa vaiheessa, mikä korostaa varhaisen tunnistamisen ja moniammatillisen hoidon merkitystä.

Arviointi ja hoito perustuvat moniammatilliseen lähestymistapaan. Käytössä ovat seulontatyökalut kuten FRAIL-kysely ja kattava geriatrisen arvioinnin työskentely; hoito kohdistuu liikkumisen edistämiseen, erityisesti lihasvoiman ja kestävyyskunnon parantamiseen, ravitsemuksen optimointiin sekä polyfarmasian tarkasteluun. Hoito suunnitellaan potilaan arvojen ja tavoitteiden mukaan ja sisältää myös sosiaalisen tuen vahvistamisen sekä ennaltaehkäisevät toimenpiteet, kuten rokotukset. Frailisuus on dynamiinen tila, jota voi hidastaa ja joissain tapauksissa osittain kääntää taaksepäin, mikä parantaa elämänlaatua ja toimintakykyä.