fotosensitointiaineen

Fotosensitointiaineet ovat valoherkkiä yhdisteitä, joita voidaan aktivoida näkyvän valon avulla. Eksitoituneessa tilassa ne siirtävät energiaa hapelle muodostamalla reaktiivisia hapetuotteita, kuten singlet-happea ja radikaaleja. Näiden yhdisteiden vaikutuksesta soluissa vaurioituu proteiineja, lipideja ja muita rakenteita, mikä voi johtaa solujen kuolemaan tai toiminnan heikentymiseen. Tätä ilmiötä hyödynnetään lääketieteellisessä fotodynaamisessa terapiassa (PDT) sekä mikrobien fotodynaamisessa torjunnassa (aPDT).

Fotosensitointiaineet kuuluvat useisiin luokkiin, joista yleisimpiä ovat porfyrinoidit (porfyrinit ja niiden johdannaiset), chlorinit ja phthalocyanines. Käytettyjä valmisteita ovat esimerkiksi porfimer natrium (Photofrin) ja verteporfin, sekä erilaisten yhdisteiden kehitteillä olevia muotoja. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää prodrug-yhdistelmiä, jotka johtavat endogeenisesti sellaisten yhdisteiden kertymiseen, jotka herkistävät kudosta valolle.

Käyttökohteet jakautuvat onkologiaan, dermatologiaan ja infektiotautien hoitoon. PDT:llä hoidetaan paikallisesti ihon kasvaimia sekä kasvaimia suuontelassa, nielussa tai keuhkoissa, ja sitä käytetään kivunlievitykseen sekä kirurgian tukena. aPDT:tä sovelletaan infektioihin, kuten hammaslääkärin tulehduksiin ja ihon bakteeri- sekä sienitulehduksiin. Silmän sairauksissa, kuten ikärappeuman hoidossa, käytetään verenperäisiä fotosensitointiaineita valon avulla kudosten modifioimiseksi.

Turvallisuus ja rajoitteet liittyvät valolle herkistymiseen hoidon jälkeen. Potilaita kehotetaan välttämään voimakasta auringonvaloa ja kirkasta keinovaloa useita päiviä tai viikkoja aineesta ja hoitoprotokollasta riippuen. Mahdollisia haittavaikutuksia ovat paikallinen ärtyneisyys, turvotus, kipu käsittelyalueella sekä harvoin allergiset reaktiot.