fosforipitoisuutta

Fosforipitoisuus tarkoittaa fosforin määrää näytteessä. Yleisiä yksiköitä ovat mg/kg (maaperä tai ravinto), mg/L (vesi) sekä prosenttiosuus kuiva-aineesta. Fosforia voidaan mitata eri muodoissa: kokonaisfosfori (Ptot), ortofosfaatti (PO4^3-), sekä liuenneena reaktiivinen fosfori (DRP).

Ortofosfaatti mitataan usein molybdaatti-sininen -menetelmällä; kokonaisfosfori vaatii näytteen hapetusta ja fotometrista mittausta.

Maaperässä fosfori esiintyy epäorgaanisina fosfaatteina sekä orgaanisina fosforiyhdisteinä. Saatavuuteen vaikuttavat pH, kosteus, mikrobiaktiivisuus ja orgaanisen aineksen määrä. Kasveille tärkeä on helposti otettava fosfori; sidos mineraaleihin voi rajoittaa saatavuutta. Yleisimmät testit kasveille saatavilla olevan fosforin arvioksi ovat Olsen P ja Bray P1.

Vesistöjen fosforipitoisuus on keskeinen tekijä rehevöitymisessä. Lähteitä ovat maatalouden valumat, haja-asutus ja jätevedet. Monitorointi seuraa kokonaisfosforia tai liuennutta reaktiivista fosforia. Hallinnassa toimenpiteet sisältävät valuma-alueiden hallinnan, ravinteiden kierrätyksen ja jätevesien puhdistuksen parantamisen sekä päästörajojen ja toimien suunnittelun.

Elintarvikkeissa fosfori on välttämätön hivenaine. Sitä on sekä luonnostaan elintarvikkeissa että lisäaineina (fosfaattiyhdisteet). Ravinnonsaanti riippuu iästä ja terveydestä; ohjeet vaihtelevat. Liiallinen saanti voi olla haitallinen erityisesti munuaissairailla.