fosfaatointi

Fosfaatointi on kemiallinen pintakäsittely, jossa metallipinnan päälle muodostuu fosfaattilokerros. Yleisimmät sovellukset koskevat terästä ja alumiinia. Fosfaatointi parantaa ruostesuojaa, tasoittaa pinnan pienet epätasaisuudet sekä lisää maalipinnoitteiden ja muiden viimeistelykerrosten tarttuvuutta. Eri fosfaattikerrokset voivat myös pienentää vedenpoistoa kirkkauksiin ja vähentää kitkaa.

Prosessi koostuu useista vaiheista. Ensin tehdään esikäsittely, joka poistaa rasvan, epäpuhtaudet ja oksidin. Tämän jälkeen pinnan aktivointi tai happamointi valmistaa pinnan seuraavaa kemiallista reaktiota varten. Fosfaatointi tapahtuu pääasiassa erityisten fosfaattikemikaalien avulla ja niillä muodostuu kiinteä, kova ja usein vähän huokoisempi kerros. Lopuksi pinta huuhdellaan perusteellisesti ja kuivataan. Usein käsittelyn jälkeen voidaan suorittaa sekoitus- tai kovapinnoitteiden muodostus (sealing) ja lopullinen maalaus tai päällyste, jolloin tarttuvuus ja suojakerros paranevat.

Tyypillisiä fosfaatointitapoja ovat zinc-phosphate-, iron-phosphate- ja manganese-phosphate -käsittelyt. Zinc- ja iron-fosfaatoinnit ovat yleisiä autoteollisuudessa ja teollisissa maalauksissa, kun taas manganfosfaatti tunnetaan paremmin lujien, kulutusta kestävien pintojen saavuttamisesta.

Käyttökohteet kattavat autoteollisuuden, konepajatekniikan, rakennusmateriaalit sekä kodin ja elektroniikan metalliset komponentit. Ympäristö- ja säätelynäkökulmista fosfaatointi vaatii asianmukaista jätevesien käsittelyä ja huolellista resurssien hallintaa, sillä prosessit voivat sisältää raskasmetalleja ja fosforiyhdisteitä.