flokulaatiota

Flokulaatio on suspensiossa olevien pienhiukkasten aggregoitumista suuremmiksi flokkeiksi, jolloin ne voidaan poistaa helpommin vedestä tai jätevedestä. Se on keskeinen osa vedenkäsittelyn ja -puhdistuksen prosesseja yhdessä koagulaation kanssa. Flokilla tarkoitetaan tässä suurempaa, kiinnittyneiden hiukkasten muodostamaa kokonaisuutta, joka laskeutuu, suodattuu tai poistuu muulla tavalla käsittelyn jälkeen.

Prosessi koostuu kahdesta päävaiheesta: koagulaatiosta ja flokulaatiosta. Koagulaatiossa lisätään kemiallisiita koagulaattoreita, kuten alumiini- tai rautasuoloja, jotka neutraloivat suspensiossa olevan hiukkasen sähköisen varauksen. Tämän jälkeen flokulaatiossa käytetään hidasta sekoitusta, jonka tarkoituksena on edistää flokkien kasvua ja verkostoitumista, jolloin pienet hiukkaset liittoutuvat suuremmiksi flokkeiksi. Myös polymeeriset flokulantit voivat parantaa tämäntyyppistä yhdistymistä ja nopeuttaa sedimentaatiota tai suodatusta.

Käyttöön vaikuttavat tekijät ovat veden kemiallinen koostumus (pH, ionivahvuus), lämpötila, hiukkanasten ominaisuudet sekä sekoitusnopeus ja -aika. Eri tilanteisiin valitaan erilaiset koagulaattorit ja flokulantit sekä oikeat sekoitusolot. Flokulaatiota käytetään myös teollisissa prosesseissa, kuten kaivosteollisuudessa, paperi- ja pulpiteollisuudessa sekä elintarvikkeiden ja jätevesien käsittelyssä.

Prosessia seurataan mittauksin, kuten turbidiiteetin muutoksin, flokkien koon tai jakautuman arvioin sekä zeta-potentiaalin seurannalla. Säännölliset koeajot, kuten pullovesikoet, auttavat optimoimaan aineiden määrät ja sekoitusolosuhteet. Flokulaation tehokkuus riippuu yhdistelmästä kemiallista lisäaineita, veden ominaisuuksia ja prosessin hallinnasta.

---