floattekniikalla

Floattekniikalla viitataan erilaisiin toimintaperiaatteisiin, joissa kelluvuuden, pinnan leijuvuuden tai pintaan liittyvän kellumisen ominaisuuksia hyödynnetään erotteluun, muotoiluun tai pinnan tasoitukseen. Termi toimii yleisteruokana ilmaisuna, jota käytetään useissa teknisissä yhteyksissä, eikä siinä ole yhtä virallista määritelmää.

Mineraalien jalostuksessa flotaatio on erottelumenetelmä, jossa kiinteät hiukkaset sitoutuvat ilmakupliin ja nousevat nesteen pintaan. Tiettyjen aineiden muokkaamat pinnat muuttavat hiukkasen käyttäytymistä siten, että halutut mineraalit kerääntyvät erilleen muista aineista. Tuloksena on rikastuma ja sivukiviä sisältävä jäte, ja prosessi toteutetaan flotaatiosäiliöissä, joiden toimintaa säätelevät muun muassa pH ja lisäaineet.

Float-prosessi lasinvalmistuksessa on keskeinen sovellus floattekniikalle. Sulanut lasi valuu tinan päälle, jolloin se levittyy tasaiseksi, ohuen levyn kaltaiseksi rakenteeksi. Tinapinnan ansiosta lasilevyn pinnanlaatu ja optinen läpinäkyvyys pysyvät korkeat. Prosessi on jatkuva ja laajasti käytetty rakennus- ja lasiteollisuudessa.

Rakennusalalla ja käsityöissä floattekniikalla voi tarkoittaa pinnan tasoitusta ja muotoilua käyttämällä tasoituslevyjä tai -välineitä, joiden avulla saavutetaan tasainen ja sileä pinta. Tekniikkaa sovelletaan esimerkiksi laastien, betonin sekä muiden pintojen viimeistelyssä.

Yhteenvetona floattekniikka on yleisnimi useille tekniikoille, joissa kelluvuutta, pinnan ominaisuuksia tai pintaa tasoittavaa toimintaa käytetään lopputuloksen saavuttamiseksi. Käyttö on tyypillisesti teknisessä kontekstissa teollisuudessa, rakentamisessa ja käsityöissä.