fibrotisaatiossa

Fibrotisaatiossa on termi, joka ei ole vakiintunut osa suomalaista tieteellistä terminologiaa. Yleisemmin käytettävissä käsitteissä puhutaan fibrosesta tai fibrotisaatiosta kuvaamaan kudosten fibroottista muutosta, jossa normaalit rakenteet korvautuvat kollageenin ja muiden ekstrasellulaarisen matricesosien kertymällä. Prosessi johtaa kudoksen jäykistymiseen ja mahdollisesti toiminnan heikkenemiseen.

Mekanismi perustuu usein krooniseen vaurioon tai tulehdukseen, jonka seurauksena fibroblastit ja myofibroblastit aktivoituvat. TGF-β ja muut signalointireitit edistävät kollageenin ja muiden ECM-proteiinien tuotantoa sekä kudoksen uudelleenmuokkautumista. Tämä remodelointi voi olla pysyvä ja etenee usein hiljalleen.

Fibrotisaatiota voidaan periä tai se voi liittyä useisiin elimiin. Yleisimmät esimerkit ovat maksafibroosi (karsin usta maksakasvaimen tai maksavaurion seurauksena), keuhko-fibroosi, munuaisten interstiaalinen fibrosi sekä iho- ja sidekudosmuutokset, kuten skleroosi. Oireet riippuvat kudoksen sijainnista ja voivat sisältää hengenahdistusta, väsymystä, turvotusta tai funktionaalisen kapasiteetin vähenemistä.

Diagnoosi perustuu yhdistelmään kliinisiä oireita, kuvantamistutkimuksia (esimerkiksi CT- tai MRI-tutkimukset, elastografia) sekä tarvittaessa biopsoihin. Hoito keskittyy taustatekijän hoitoon sekä oireiden ja toiminnallisen kapasiteetin ylläpitämiseen. Joissakin kudostyypeissä käytetään antifibroottisia lääkkeitä ja muita spesifisiä hoitomuotoja, mutta hoito kohdistuu yksilöllisesti.

Termin käyttöön liittyy epäselvyyksiä, ja useimmiten puhutaan fibrosesta tai fibrotisaatiosta sekä vastaavista ilmiöistä. Fibrotisaatioon viittaava käsite voi siis vaihdella käytännössä eri lähteissä.