etnonationalismi

Etnonationalismi on nationalistisen ideologian muoto, jossa kansakunta määritellään ensisijaisesti etnisen yhteyden perusteella. Kansakunta nähdään yhteisönä, jolla on yhteinen syntyperä, kieli, kulttuuri ja usein uskonto, ja jonka itsemääräämisoikeus nähdään keskeisenä politiikan tavoitteena. Tällainen lähestymistapa voi johtaa pyrkimyksiin etnisen homogeenisuuden ylläpitämiseen sekä maahanmuuton ja väestön integraation rajoittamiseen.

Keskeisiä piirteitä ovat etnisen yhteisön identiteetin korostaminen, syntyperän tai kielten kautta määritelty jäsenyys sekä usein pyrkimys säilyttää tai palauttaa nähty etninen kulttuurinen yhtenäisyyde. Kansakunnan ja valtion rajat nähdään usein sellaisina, jotka seuraavat tämän etnisen yhteisön rajoja, mikä voi asettaa kriteerejä jäsenyydelle.

Eroa civic nationalismiin nähden: civic nationalism rakentuu kansalaisten oikeuksien ja lakien pohjalle riippumatta etnisestä taustasta, kun taas etnonationalismi painottaa etnistä identiteettiä ja periytyvyyttä jäsenyyden ehtona. Etnonationalismi voi olla inklusiivinen tai eksklusiivinen, mutta sitä usein kohtaan nähdään johtavan pyrkimyksiin etnisen homogeenisuuden ylläpitämiseen sekä maahanmuuton tai vähemmistöjen politiikan rajoittamiseen.

Käytännössä se ilmenee esimerkiksi kielellisten ja kulttuuristen normien korostamisena, koulutus- ja mediapolitiikkoina sekä maahanmuuttoon ja integraatioon kohdistuvina politiikkoina. Se voi toimia sekä alueellisen itsemääräämisen edellytysten että secessionististen vaatimusten lähteenä.

Kritiikki painottaa pluralismin ja ihmisoikeuksien suojan näkökulmia: etnonationalismi voi johtaa syrjintään, oikeuksien rajoittamiseen ja väkivallan riskin kasvuun sekä lisätä sosiaalista erontekoa. Termiä käytetään laajasti akateemisessa politiikankäytössä sekä identiteettipolitiikan ja konfliktien analyysissä.