etiikissä

Etiikissä, filosofia-ala, tutkitaan moraalisia arvoja, normeja ja päätöksentekoprosesseja sekä sitä, miten ihmiset arvioivat toimintansa oikeutusta. Siinä pyritään ymmärtämään, millaisia vaatimuksia hyvä elämä ja oikeudenmukainen yhteiskunta asettavat yksilöille ja yhteisöille.

Etiikan pääsuuntauksia voidaan kuvata kolmena alueena. Normatiivinen etiikka pohtii, millaisia toiminnan normeja tulisi noudattaa ja millaiset moraaliset periaatteet ovat päteviä. Esimerkkeinä ovat utilitarismi, deontologia ja hyve-etiikka. Deskriptivinen (tai deskriptivi) etiikka kuvaa ja selittää moraalisia käsityksiä sekä moraalisia käytäntöjä erilaisten yhteisöjen sisällä, ilman että se arvioi niitä arvostellen. Metaetiikka tutkii moraalisen väitteen kieltä, epistemologiaa ja ontologiaa sekä sitä, mitä ihmiset tarkoittavat sanoessaan “hyvä” tai “oikein”.

Historiallisesti etiikan kehitys ulottuu antiikin Kreikkaan ja jatkuu modernin ajan suurten ajattelijoiden, kuten Kantin ja Millin, kautta. Nykykeskustelut painottavat usein suhteellisuutta vastaan universalismin haastetta, teknologian ja biotieteiden vaikutuksia sekä globaaleja moraalisia kysymyksiä kuten ihmisoikeudet, ympäristövastuu ja tekoälyn eettiset rajat.

Käytännön sovelluksia etiikillä on monilla aloilla: lääketieteessä bioetiikka, liike-elämässä yritysetiikka, teknologiassa ja datan hallinnassa sekä ympäristö- ja yhteiskuntatutkimuksessa. Etiikka auttaa arvioimaan velvollisuuksia, oikeuksia ja seurauksia sekä ohjaa päätöksentekoa kohti kestäviä ja oikeudenmukaisia ratkaisuja.