Metaetiikka

Metaetiikka on etiikan ala, joka tutkii moraalisten väitteiden perusluonnetta, kielen merkitystä ja totuusarvoa sekä moraalisen ajattelun perusteita. Sen kysymyksiä ovat esimerkiksi mitä tarkoitetaan sillä, että teko on hyvä tai että toiminta on velvoittavaa, ja miten moraaliset väitteet voivat olla totta tai epätotta riippumatta siitä, mitä ihmiset ajattelevat.

Keskeisiä kysymyksiä ovat moraalisen todellisuuden ja objektiivisuuden luonne, moraalisen kielen merkitys sekä moraalisten väitteiden totuusarvon perusta. Lisäksi pohditaan, miten moraaliset väitteet voivat motivoida toimintaa, sekä ovatko moraaliset käsitteet kulttuurisesti suhteellisia vai universaaleja. Metaetiikassa eriytyy myös kysymys moraalisen tiedon mahdollisuudesta ja siitä, kuinka moraalisia väitteitä tulisi argumentoida ja käsitellä.

Pääsuuntaukset jakavat kaksi laajaa linjaa. Realismi (moraalinen realismi) pitää moraalisen todellisuuden objektiivisena ja riippumattomana ihmisestä; anti-realismi kyseenalaistaa tämän ja näkee moraalin joko kulttuurisesti suhteellisena tai subjektiivisena konstruktiona. Kognitivismi väittää, että moraaliset väitteet voivat olla totuudenmukaisia tai epätotisia; ei-kognitivismi katsoo, että moraaliset väitteet eivät ole totuuksia, vaan ilmaisivat asenteita tai kehotuksia. Esimerkiksi emotivismi (Ayer) ja preskriptivismi (Hare) ovat ei-kognitivistisia suuntauksia, expressivismi (Gibbard, Blackburn) korostaa moraalisten väitteiden ilmaisuelämystä. Todellisen ja ei-naturalistisen sekä naturalistisen ja ei-naturalistisen keskustelun kautta tarkastellaan moraalisen todellisuuden luonnetta. Metaetiikkaa kriittisesti painavat myös moraalisen relativismin ja universalismin kilpapainotteet.