eskalointitasot

Eskalointitasot ovat organisaatiossa käytetty rakenne, jolla ongelma, tilanne tai uhka käsitellään ennalta määriteltyjen, kasvavien tasojen kautta. Jokaiselle tasolle määritellään kriteerit, tiedonkeruun vaatimukset, toimenpiteet ja vastuut sekä se, miten tilannetta seurataan ja kenelle päätökset siirretään. Tason kohoaminen laukoo lisää resursseja, viestintää ja mahdollisesti ulkopuolisten avun käyttämistä.

Yleisesti eskalaatiota käytetään riskien, turvallisuusuhan tai poikkeustilanteiden hallinnassa. Monissa järjestelmissä on 4–5 tason malli: taso 1 on havainto ja seuranta, taso 2 laajentaa valvontaa ja tiedonkulkua, taso 3 kattaa johtoryhmän arvioinnin ja koordinoinnin, taso 4 voi sisältää viranomaisten tai ulkopuolisten kumppaneiden mukaan ottamisen, ja taso 5 edustaa täyttä kriisitoimintaa, jossa koko organisaatio reagoi laajasti.

Eskalaatiopolitiikka sisältää vastuut, prosessit, viestintäkanavat sekä dokumentoinnin ja koulutuksen. Sen tarkoituksena on mahdollistaa nopea, läpinäkyvä ja järkeenkäypä reagointi sekä resurssien oikea-aikainen kohdentaminen. Hyvä käytäntö sisältää selkeät kriteerit, säännölliset päivitykset ja harjoitukset, jotta henkilöstö osaa toimia oikealla tasolla ja oikeaan aikaan.

Käytännössä eskalointia sovelletaan muun muassa projektinhallinnassa, turvallisuus- ja kriisihallinnassa sekä ICT- ja operatiivisissa tilanteissa, joissa viestinnällä ja päätöksenteon ajoituksella on keskeinen merkitys. See also: riskin hallinta, kriisinhallinta ja viestintäprosessi.