esineenkäsittely

Esineenkäsittely tarkoittaa kulttuuriperintökokoelmien esineiden hallintaa ja hoitoa niiden vastaanotosta luovutukseen saakka. Se kattaa fyysisen säilyttämisen, dokumentoinnin ja tiedon ylläpidon sekä esineiden käytön hallinnan. Esineenkäsittelyä harjoitetaan pääasiassa museoissa, arkistoissa ja kirjastoissa sekä tutkimus- ja näyttelykäytössä.

Keskeisiä vaiheita ovat vastaanotto ja rekisteröinti, jolloin esine merkitään yksilöllisellä tunnisteella ja lisätään kokoelmatietoihin. Tämän jälkeen suoritetaan kuntoarvio, mahdolliset konservointitoimet sekä riskinarvio. Esine pakataan asianmukaisesti, kuljetetaan turvallisesti ja sijoitetaan varastoitavaksi tai esille.

Säilytys- ja hoitotoimenpiteet perustuvat ympäristövaatimuksiin, kuten lämpötilan, kosteuden ja valaistuksen hallintaan sekä asianmukaisiin pakkaus- ja säilytystapoihin. Puhdistus, käsittelyohjeet ja suojavaatetus (esimerkiksi suojakäsineet) ovat yleisiä käytänteitä. Kokoelmien hallinnassa käytetään sekä fyysisiä että digitaalisia rekistereitä ja säännöllistä kuntoarviointia.

Roolit ja vastuut jakavat usein intendentit, konservaattorit, rekisteröijät ja kokoelmapäälliköt. Alati kehitetään standardeja ja ohjeistuksia: kansainväliset periaatteet kuten ICOMin eettiset ohjeet sekä SPECTRUM- ja kansalliset ohjeistukset tukevat yhdenmukaista toimintaa.

Esineenkäsittelyn tavoitteena on varmistaa esineiden pitkäaikainen säilyminen, tiedon ja tutkimustiedon saatavuus sekä yleisön ja tutkijoiden käyttö. Digitaalinen rekisteröinti ja digitalisointi parantavat saavutettavuutta ja helpottavat hallintaa.